perjantai 6. tammikuuta 2017

New Year, new stuff

2016... yhdessä vuodessa tapahtui paljon ja kaikenlaista. Suuren mittakaavan, koko maailman tietoisuudessa olleet tapahtumat, tuntuivat olevan jopa omia henkilökohtaisia kokemuksia kiintoisampia. Jotkut ovatkin puoliksi tosissaan sanoneet, että vuoden aikana tapahtuneet asiat ovat selvä merkki lähestyvästä maailmanlopusta. Iso-Britannia päätti kapinoivan teinin tavoin karata kotoa ja erosi EU:sta, meren toisella puolen Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi valittiin suurisuinen, epäpätevä apina - toinen apina ammuttiin eläintarhassa koska joku ei vahtinut lastaan, ja murhanhimoiset klovnit kuljeksivat kaduilla säikyttelemässä viattomia. Sekä liian moni lahjakas julkisuudenhenkilö, jotka kuolivat viime vuoden aikana.

Minulle vuosi oli kuitenkin melko hyvä. Tutustuin moniin mahtaviin ihmisiin ja koen jopa saaneeni uusia ystäviä. Kesän aikana käydyt festarit ja keikat jättivät jälkeensä hyviä muistoja. Koin myös hieman henkistä kasvua, opin arvostamaan yksin oloa jota aiemmin aina kartoin, ja rohkaistuin olemaan avoimempi ihmissuhteissa. Tällaisia isoja muutoksia omassa itsessään ei huomaa niiden tapahtuessa, mutta vasta taaksepäin katsoessa huomaa kuinka paljon on muuttunut näinkin lyhyessä ajassa.






Vuodenvaihdetta juhlimme minun luonani pienellä porukalla. Jo perjantaina-iltana kävimme kaupassa, minä, Elli ja Minttu, ja teimme jauhelihapiirakkaa ja kanasalaattia seuraavan päivän brunssia varten. Lauantaina päivä alkoi myöhään nukkumisella, pikaisella laittautumisella, ruokien viimeistelyllä, ja yhden jälkeen iltapäivällä minä, Elli, Minttu ja pääkaupunkiseudulta saapuneet Milla ja Jenni aloitimme juhlimisen. Toisin sanoin korkkasimme ensimmäiset juomamme, lastasimme lautaset täyteen ruokaa, ja ryhdyimme katsomaan Disneyn Aladdinia.








Tunnit vierivät huomaamattoman nopeasti ja yhtäkkiä olikin jo ilta, ja paikalle saapuivat vielä Sara, Eetu, Aake ja Tanja. Saimme tunnit kulumaan musiikkia kuunnellen, korttia ja shottirulettia pelaten, ja pari tuntia ennen keskiyötä jätin loput juhlimaan kotiini - jätin Mintun vastuuseen asunnosta joten pääsimme samalla testaamaan miten tulevaisuudessa uskallan luottaa omaisuuteni toisen käsiin - kun lähdin Millan ja Jennin kanssa toiselle puolen keskustaa tapaamaan Tonin luona iltaa viettäviä poikia. 

Ehdin vielä palata kotiin juuri ennen vuodenvaihdetta, ja muiden kadotessa kuka mihinkin suuntaan, minä ja Minttu nousimme hotelli Cumuluksen katolle seuraamaan raketteja. Ympärillämme oli pelkkiä lapsiperheitä ja selvinpäin olevia ihmisiä - täällä Mikkelissä on niin kauan kuin muistan ollut asiat niin, että uudenvuodet ilotulitukset katsotaan Cumuluksen katolta, mikäli olet perheen kanssa, ja torin laidalta, jos olet nuori ja humalassa. Naisvuoren rinne, mikä on lähimpänä rakettien ampumispaikkaa, vetää paikalle molempia vaihtoehtoja. Kaikki muu on ainakin minulle harmaata aluetta, sillä olen aina viettänyt vuodenvaihteen jossakin näistä kolmesta paikasta.

Oli kuitenkin ihanan rentouttavaa ja erilaista olla hetki muiden ihmisten joukossa, hiljaisuudessa, ja vain keskittyä ihastelemaan näkymää. Hetken aikaa kävimme Mintun kanssa tunteellisiksi, sillä tämä oli viimeinen vuodenvaihteemme Mikkelissä mikkeliläisinä. Tulituksen loputtua lähdimme käymään torilla, mutta sieltä löysimme pelkästään täysin tuntematonta, niin nuorta väkeä, että aloin tuntemaan oloni keski-ikäiseksi, joten päätimme lähteä samantien Kellariin, mihin tiesimme kaikkien ystäviemme menneen. Loppuilta sujui hyvin, tapasimme lisää tuttuja, päädyin jopa keskustelemaan tuntemattomille, ja kotiin pääsin viiden aikoihin aamulla. Jääkaappiin katsoessani huomasin, pettymyksekseni, että ruokamme oli maistunut illan aikana kaikille erittäin hyvin.







2017. Tämä vuosi tulee olemaan erilainen. Enkä nyt yritä selittää sitä 'uusi vuosi uusi minä'-höpinää, vaan ihan oikeasti tänä vuonna, jo alle kuukauden päästä, muutan ensimmäistä kertaa elämässäni Mikkelin ulkopuolelle. Löysimme ihanan, vasta remontoidun kolmion Pohjois-Haagasta, ja ensi viikolla menemme kirjoittamaan vuokrasopimukset. Työtä emme ole kumpikaan vielä löytäneet, mutta toivon mukaan sitä löytyisi pian, olen laittanut jo yli 20 hakemusta erilaisiin tehtäviin.

Nähtäväksi jää, miten tulen kotiutumaan Helsinkiin. Viimeiset neljä vuotta elämästäni ovat vakavasti puhuen hukkaan heitettyä aikaa, joten tämäkin muutos, maiseman vaihtaminen ja kämppiksen saaminen voivat parhaimmassa tapauksessa saada paikallaan junnanneen elämäni pyörimään taas. En ole erityisemmin puhunut siitä kenellekään, tai antanut itsenikään ajatella sitä, mutta siitä lähtien kun valmistuin lukiosta vuonna 2012, en ole liikkunut mihinkään ja tuntuu kuin olisin jumissa tässä elämäntilanteessa lopunikääni. Ajatus ahdistaa minua enemmän kuin annan ymmärtää, tietenkin haluan päästä opiskelemaan tai edes työhön josta voin nauttia, haluan tehdä jotakin merkityksellistä ja muitakin ihmisiä hyödyttävää. Pelkkä muutto Helsinkiin ei välttämättä lupaa minulle työtä tai opiskelupaikkaa, mutta se motivoi minua nousemaan joka päivä ylös, poistumaan sisätiloista ja olemaan ihmisten keskuudessa.

En ole vieläkään oikein sisäistänyt tätä ajatusta, että alle kuukauden päästä asun aivan erilaisessa paikassa, kaukana kaikesta tutusta, ja mikä erikoisinta, asun kämppiksenä hyvän ystäväni kanssa. Voi olla, että tulevien viikkojen aikana alan tuntea ahdistusta ja, en koskaan uskonut sanovani tätä, koti-ikävää Mikkeliä kohtaan. Jos olisin muuttamassa yksin, olisin jo nyt kauhusta kankea, sillä elämäntapani tuntien voi huomata, etten ole tottunut äkillisiin muutoksiin ja vaihteluun. Yhden ainoan uudenvuodenlupauksen tein itselleni, aion ottaa itseäni niskasta kiinni enkä anna enää oman ahdistukseni ja introverttiuteni estää minua elämästä. Kaikin puolin oloni on ainakin vielä pelkästään positiivinen, ja voi olla, että tämä muutos on se, mitä kaikki nämä vuodet olen kaivannut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti