tiistai 1. marraskuuta 2016

Halloweenin viettoa pt.1




Virallisesti Halloween on nyt ohi. Aattopäivä amerikkalaisen juhlinnan mukaan oli eilen, ja meillä on enää 364 päivää aikaa suunnitella ensi vuoden Halloweenista mahdollisimman hieno ja pelottava (We got to find Jack!!!). Itse en kuitenkaan noudata kalenterin sääntöjä ja lopeta juhlimista vielä; halloween ei ole juhla vaan elämäntapa - ja lisäksi meillä on vielä yhdet bileet viettämättä. Tänään aion leipoa ja tarjoilla ystävilleni kurpitsapiirakkaa, ja yhteistuumin porukalla katsoa yhden hienoimmista elokuvista mistä on koskaan tehty, Painajainen ennen joulua. Tulevana lauantaina osallistun Karkialammella järjestettäviin pienen porukan Halloweenjuhliin, ja kolme päivää sitten juhlin edellisiä, vanhalla kaveriporukalla hieman pidemmän matkan päässä Mikkelistä. Onnistun siis osallistumaan molempiin juhliin joista edellisessä julkaisussani mainitsin, sillä ne päätettiinkin järjestää peräkkäisinä viikonloppuina. Tämä teksti, halloweenin ajan julkaisu osa yksi kertoo viime lauantain mökkibileistä.

Toden totta, Mikkelipoppoo eli minä, Otto, Antti, Eetu, Aake ja Arttu lähdimme lauantai-aamupäivästä ajamaan kohti Särkisaloa - joka käsitykseni mukaan on jossakin pääkaupunkiseudun ja Turun välissä. Ajomatkaa Mikkelistä sinne olisi ollut noin 4 tuntia, mutta minun laiskan navigointini, sekä lukuisien pysähdyksien takia matkamme venyi miltei viiteen ja puoleen. Aika kului kuitenkin nopeasti ja olimme perillä vielä valoisan aikaan. Juhlat siis pidettiin Joelin mökillä, jota ehkä osuvammin kutsuisin merenrantahuvilaksi. Bileet järjestäneet Niina, Tia, Joel, Osku ja Kati olivat todella ylittäneet kaikki odotukset teemakoristeluiden ja ruokien suhteen. Tarjolla oli niin boolia kuin myös paljon erilaisia ruokia, sipsejä ja karkkeja, salaattia ja Oskun leipoma red velvet kakku, joka kirjaimellisesti näytti aivoille. En ehtinyt maistaa läheskään kaikkea, sillä tapani mukaan keskityin juomapuoleen.



  





Myös ohjelmaa oli keksitty vieraiden viihdykkeeksi. Alkuillasta meidät lähetettiin ulos etsimään tontille piilotettuja lääkeruiskuja, jotka pitivät sisällään "vastalääkettä" (minttuviinaa) meihin kaikkiin iskeneeseen virukseen, joka keskiyöllä muuttaisi meidät kaikki zombeiksi. Lähes jokainen taisikin löytää oman lääkkeensä - olin vähällä nyrjäyttää nilkkani pimeässä, mutta siitä huolimatta olin ensimmäinen lääkkeen löytänyt. Zombiemainen metelöinti ja horjuminen vain lisääntyi illan mittaan, mitä enemmän vastalääkettä ja muita alkoholipitoisia juomia kulutimme.

Tia ja Niina olivat myös järkänneet kauhu-aiheisen tietovisan. Jouduin arvaamaan osan vastauksista - kuka olisi voinut tietää että Scream-elokuvien alkuperäinen nimi oli tarkoitus olla Scary Movie, tai että Manaajan kuvauksissa kuoli yhdeksän ihmistä? - mutta onnistuin silti saamaan eniten oikeita vastauksia, ja voitin palkintona selfiekepin. En ole koskaan edes harkinnut hankkivani sellaista, olen oikeastaan aina pitänyt mokomaa vehjettä hieman huvittavana, mutta enköhän keksi sille itsekin käyttöä.

Myös paras asu -kisa pidettiin, jokainen äänesti omaa suosikkiaan, mutta itseään ei tietenkään saanut nimetä. Tämän vuoden asuni oli siis tuttu Disney-pahis Cruella de Vil, elokuvasta 101 dalmatialaista. Idea tuli minulle aiemmin syksyllä. Eri osat (mekon, hanskat, peruukin ja tupakanpidikkeen) asuuni keräsin lähinnä ebaysta tilaamalla. Koirapehmolelun hain serkultani ja turkiksen lainasin Millalta. Rahaa asun tekemiseen meni vain muutama kymppi, joten se huomioon ottaen olen erittäin tyytyväinen onnistumiseeni. Cruellan lisäksi juhlissa oli pukeutujia muunmuassa Kissanainen, Ragnar Lothbrok, Deadpool ja Dracula. Osa teki itselleen erilaisia maalauksia naamaan, ja niille jotka eivät keksineet muuta, annettiin jonkinlainen vaate tai päähine puettavaksi.

   

Pukukisan voitti Deadpooliksi pukeutunut Otto. Toisiksi eniten ääniä saaneena minä voitin kakkospalkinnon, massiiviset pelikortit. Aivan kuten kaksi vuotta sitten, Niinan edellisissä halloweenjuhlissa, steampunk-inspiroitu asuni voitti pukukisan toisen sijan ja sain palkinnoksi pelikortit. Tästähän alkaa kehittyä jo tapa!

Juhlat olivat kaikin puolin mahtavat. Loppuyöstä pelasimme beerpongia ja innostuimme laulamaan suomiklassikoita uusien tuttavien kanssa. Nukkumaan ehdimme vasta aamun sarastaessa ja iltapäivällä herättyämme, ja voimia kerättyämme lähdimme ajamaan takaisin kotia kohti. Olisi ollut ihanaa jäädä mökille toiseksikin yöksi, sillä sunnuntain suunnitelmat olisivat olleet grillausta ja saunomista. En kuitenkaan jaksanut miettiä bussi- tai junamatkoja joten lähdin muiden mikkeliläisten kanssa. Kotimatkalla takapenkkiläiset katsoivat elokuvia ja minä keskityin pysymään hereillä pelkääjän paikalla. Kotiin päästyäni suuntasin miltei samantien mökille, sillä himo päästä saunomaan oli liian suuri.

Kiitos mahtavista juhlista ne järjestäneille, ja kumarrus myös paikalla olleille, niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Ensi lauantaina vietämme vielä toiset juhlat eri porukassa, jolloin saatamme lähteä jopa baariin täysissä meikeissä ja asuissa. En vaivautunut keksimään kahta erillistä asua, joten Cruella palaa takaisin seuraavassa julkaisussani, jonka pyrin kirjoittamaan ensi viikon alussa.

Hauskaa Halloweenin jälkeistä aikaa ja varhaista joulun odotusta kaikille!






   




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti