lauantai 18. kesäkuuta 2016

'The Drones World Tour' -keikka Hartwall Areenalla

Tiistainen Musen keikka oli ensimmäinen, josta minun ei tarvinnut itse maksaa mitään - kuten oli lupailtukin, serkkuni, minä ja kolme muuta saimme liput keikalle bändin managerilta Tom Kirkiltä. Serkullani Inkalla on siis suhteita herraan muutaman mutkan kautta, hänen isoäitinsä nuoruudenystävä on Tomin äiti. Tämän yllättävän ja onnekkaan sattuman vuoksi pääsimme bändin vieraslistalle ja ilmaiseksi sisään.

Lähdin jo sunnuntaina serkkuperheeni kanssa samalla kyydillä Helsinkiin ja vietin yhden yön heidän luonaan. Maanantaina minä, serkku, serkun poikaystävä, tämän sisko ja muutama muu fani, joiden rakkaus Musea kohtaan sai meidät tutustumaan toisiimme kolme vuotta sitten Olympiastadionin keikalla, olimme jo jonottamassa ja odottamassa tulevaa keikkaa Hartwall-areenan edustalla. Makuupussit ja runsas määrä eväitä mukanamme istahdimme ulos ovien eteen vajaa 30 tuntia ennen keikan alkua.

Jonotusaika sujui rattoisasti ja yllättävän nopeasti, ottaen huomioon miten vähän tekemistä asfaltilla istuessaan voi keksiä. Yöhön ja nukkumaan mentäessä paikalla meitä oli vain 10 ihmistä, huomattavasti vähemmän mitä olin odottanut. Olympiastadion2013-jonotuksessa meitä oli ollut peräti 100 nukkumassa nurmella ja aamulla herätessä toinen mokoma oli ilmestynyt paikalle. Ehkä juuri tämä nurmikon sijasta kovalla asfaltilla jonottaminen oli yksi syy siihen, miksi jonottaminen ei tällä kertaa houkuttanut väkeä paikalle. Nukkuminen kylmyydestä ja kovasta pedistä huolimatta sujuivat melko hyvin, vaikkakin unet jäivät vähäisiksi kun paikalle alkoi virrata ihmisiä aamun sarastaessa.

Tiistai-päivän tunnit kulkivat hitaasti mutta rennosti, auringosta nauttien ja seuraten ihmispaljouden hidasta virtausta. Tasaisin väliajoin lähdimme käymään Pasilan asemalla kaupassa tai vessassa, ja merch-kojun auettua pihalla pääsimme tutkailemaan tuotevalikoimaa, josta minä löysin itselleni Psycho-paidan.


 




Meidän osalta jonottaminen oli täysin turhaa, mutta vapaaehtoista, sillä saamamme ilmaisliput soivat meille istumapaikat alakatsomosta, eikä meillä ollut syytä kiirehtiä sisälle ensimmäisten joukossa. Porttien avautuessa kello 18 jälkeen me seisoimme sisätiloissa lipunmyyntipisteessä ja seurasimme alhaalla vallitsevaa kaaosta ikkunan lävitse, vielä jonossa olevien ystäviemme puolesta jännittäen. Vaikka itselläni ei ollutkaan mitään hätää tai kiirettä, tavanomainen keikkaa edeltävä pakokauhu tarttui myös minuun, ja jälleen kerran muistin miksi vihaan suosikkibändieni keikkoja. Heti saatuamme liput käteemme, ja todettuamme että toden totta paikkamme olivat alakatsomossa istuen, oloni alkoi hiljalleen palata rauhalliseksi.

Ennen illan kohokohtaa lavalla esiintyi The New Regime, josta en ole koskaan aiemmin edes kuullut, mutta esityksensä perusteella ei ollut lainkaan hassumpi. Lämmittelijän jälkeen kun istuimme jo paikoillamme, serkkuni päätti lähettää kiitosviestin Tomille, jonka näimme hengailevan lavan päädyssä olevan miksauskopin takana. Kaikkien yllätykseksi Tom vastasi viestiin samantien, kysyi missä päin olemme, ja lähti etsimään meitä. Hetken seikkailtuaan toisella puolella hallia hän löysi luoksemme ja pääsimme vaihtamaan muutaman sanan hänen kanssaan. Sydän hakaten ja päässä pyörien onnistuin itsekin henkilökohtaisesti kiittämään häntä saamistamme lipuista. Tom totesi keikan olevan upea ja toivoi meidän nauttivan siitä. Tämä pieni kohtaaminen lämmitti sydäntäni ja tulee jatkossakin olemaan yksi hienoimpia kokemiani hetkiä. Niille teistä, jotka eivät tunne Musea (mutta pystyvät ymmärtämään tämänkaltaista sydämen ja sielun täyttävää, intohimoista fanitusta), haluan täsmentää, että herra Tom Kirk, vaikkei varsinaisesti kuulukaan bändiin tai soita mitään, on silti osa Musea, ja on aivan yhtä suuri idoli faneille kuin Matt, Chris tai Dom ovat.






Istumapaikat olivat tällä keikalla todella hyvä idea, sillä en usko että permannon eturivistä olisin pystynyt seuraamaan keikkaa samalla tapaa kuin miten sen näki hieman kauempaa. Show'n visuaalisuus oli viety aivan uudelle tasolle, ja muutamaan otteeseen keikan aikana huomasin pohtivani, miten esitys vaikuttaa enemmänkin silmille tarkoitetulta taidenäyttelyltä, jota täydentämään lisätty musiikki on vain taustalla. Esiintymislava oli koko permannon mittainen pyörivä rakennelma, jonka yllä leijaili eri värisiä suuria palloja sekä yhden kappaleen aikana katsomon yllä lensi "pieni" zeppeliini. Lavan ylle lasketuista verhoista heijastettiin erilaisia kuvia ja videoita eri laulujen aikana ja valoilla ja varjoilla leikiteltiin taidokkaasti.

Keikan settilistaa en valitettavasti voi kehua yhtä paljon. Suurin osa kappaleista oli bändin tunnetuimpia, ja soitetuimpia, "hittejä", jotka myös ovat uskomattoman hyviä, mutta eivät tyydytä kaltaistemme superfanien janoa, joka huutaa harvinaisuuksia kuten 'Dead Star' tai 'Fury'. - Jos jonain päivänä kuulen edes toisen noista livenä keikalla, lupaan etten enää ikinä valita mistään.

Settiin kuului intron ja välisoittojen lisäksi Psycho, Reapers, Plug in Baby, Dead Inside, Map of the Problematique, The Handler, Supermassive Black Hole, Starlight, Feeling Good, Madness, Hysteria, Time is running out, Uprising, The Globalist, Take a Bow, Mercy sekä Knights of Cydonia. The Globalistin kuulin nyt ensimmäistä kertaa keikalla, ja esitys sai minut rakastumaan kappaleeseen entistä hurjemmin, mutta osasinkin odottaa kuulevani sen, onhan se kuulunut tämän kiertueen settilistoihin. Take a Bow sen sijaan tuli minulle uutena sekä pienenä yllätyksenä, joten sen kuuleminen sai minut erityisen hyvälle mielelle.

Heti keikan päätyttyä lähdimme hurjaa kyytiä poistumaan areenalta, sillä epämääräisten huhujen mukaan saatoimme tietää, mitä kautta bändi poistuu rakennuksesta, ja halusimme ehtiä tapaamaan heitä ennen lähtöä. Juoksimme käytäviä ja parkkihallia pitkin, luultavasti tönäisten muutamaa ihmistä ja säikäyttäen paikalta poistuvia kuskeja syöksymällä liikkuvien autojen välistä. Emme tietenkään löytäneet bändiä, ja saimme kipakoita sanoja ja kylmiä katseita järjestyksenvalvojarouvalta, joka oli vahtimassa rekkojen lastausta. Hetken vakoiltuamme päätimme luovuttaa ja lähdimme etsimään permannolta poistuvia tuttujamme. Saimmepahan sentään juosta edes keikan jälkeen, kun jonottaessamme emme sitä päässeet tekemään.

PS. Tämä oli ensimmäinen Musen keikka, josta minulle jäi ainoastaan positiivinen olo, enkä vuodattanut yhtä ainoata kyyneltä illan aikana!







2 kommenttia:

  1. Itse olin vähän klo 12 jälkeen Hartwallilla ja pääsin eturiviin, kohtaan jossa pyörivä lava yhtyy walkiin. Tämän myötä pääsin myös kättelemään jokaista heistä! Tai no Chrisiä enemmänkin vain hipaisin, mutta silti! Tuli vihdoin ja viimein todistettua, että Matt on kuin onkin lyhyempi kuin minä. Domin kädestä otin kai kiinni niin lujaa, että hän vielä kääntyi katsomaan minua silmiin (muuten näytti siltä, että he vain katselivat minne sattuu yleisössä, eivätkä varmaan tienneet, kenelle mikäkin käsi kuului)!! Kaiken kaikkiaan tämä oli lempparini MUSEn keikoista. Map of the Problematique tuli minulle yllätyksenä, mutta Take a Bown tiesinkin, kun olin seurannut kiertueen aiempia settilistoja.

    Kahdesta kappalevalinnasta olin kuitenkin pettynyt: toivoin, että olisin vihdoin kuullut pianobiisinä United States of Eurasian ja mielestäni ainoa oikea vaihtoehto [JFK]:n jälkeen on Defector.

    Hienoa, että pääsit tapaamaan Tomin! Itse näin kun hän käveli ennen keikkaa lavan alle, joten voiko olla, että hän palasi sinun luotasi? Näin myös Mattin tyttöystävän, Ellen. Seuraavaksi näenkin MUSEn ensi kuussa Sziget Festivalissa Budapestissa, mutta veikkaan, ettei se ole ihan yhtä hieno kuin Hartwall ja setti koostuu luultavasti vain hiteistä, mutta ihan sama! Olen tänä kesänä jo kuullut MotP:n, The Globalistin ja Take a Bown, joita en usko kuulevani enää ja päässyt kättelemään jokaista heistä!

    -Joonatan

    PS: kai olet tietoinen yrityksestä saada MUSE järjestämään joko harvinaisuuksien kiertue tai by request -tyyppinen kiertue, johon voi laittaa oman nimensä mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa että pääsit noin hyvälle paikalle ja sait kätellä bändin jäseniä! Odotan itsekin hetkeä jolloin pääsen kokemaan saman - ehkä serkkuni suhteiden avulla saisin jopa tavata heidät henk.kohtaisesti jonain kauniina päivänä. Itsekin olisin todella mielelläni kuullut Defectorin, no ehkäpä seuraavalla kerralla!

      Ja kyllä, olen tietoinen by request -kiertueesta, olen kirjannut nimeni mukaan ja jopa jakanut sitä muille musereille Facebookin kautta. :) Toivottavasti saadaan tämä onnistumaan!

      Poista