tiistai 11. elokuuta 2015

Jurassic Rock 2015



Festarikesä päättyi minun osaltani viime viikonloppuna Jurassic Rockiin, jonne lähdimme laajan ystäväjoukon voimin. Festari tuntuu olevan monille paikallisille, minut mukaan lukien, pikemminkin tilaisuus lähteä riehumaan tuttujen ja puolituttujen keskelle (kalliilla sisäänpääsymaksulla), kuin tavallinen musiikkitapahtuma, jossa tärkeintä on esiintyjien seuraaminen. Toisin sanoen vuosi toisensa jälkeen osallistumme Jurassiciin, huolimatta siitä mitä bändejä tai artisteja paikalla on. Tänä vuonna yksikään esiintyjistä ei ollut minulle erityisen tärkeä (toisin kuin Provinssissa ja Ilosaarirockissa, jonne lähdin nimenomaan keikkojen takia), joten suurin osa festariviikonlopustani kului leirintäalueella. Kävin seuraamassa muutamia esityksiä, mutta niitäkään en katsonut kokonaan.

Leirintäalueelle meitä oli kokoontunut yllättävän suuri määrä tuttuja samaan nurkkaan, johon kaikki pystyttivät telttansa. Toisin kuin aiempina vuosina, en itse ottanut telttaa mukaan, vaan säilytin tavarani ystävien teltoissa. Tuttu poikaporukka oli tuonut mukanaan puolijoukkueteltan, johon mahtui todella paljon ihmisiä yhdellä kertaa. Muuten aurinkoisen viikonlopun aikana alkoi hetkittäin sataa ja ukkostaa, ja siirryimme teltan sisälle suojaan. Suurimman osan viikonloppua sää oli  lämmin, ehkä jopa liiankin, ja aurinko paahtoi tulisena. Yöllä sen sijaan oli jo paljon kylmempi, ja sen takia olen nyt tulossa kipeäksi.

Heinäkuun alussa saimme kaveriporukkaamme uuden ystävän, minun ikäiseni puolalaisen pojan Krisin, johon sattumalta törmäsimme eräänä perjantai-iltana baarissa. Hän on muuttanut Mikkeliin muutamaksi kuukaudeksi tekemään töitä. Loppukesän aikana olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä, ja olen esitellyt Krisin monille ystävilleni. Hän oli myös mukanamme Jurassicissa, ja veimme hänet katsomaan suomalaisten esiintyjien keikkoja, ensimmäisenä päivänä Apulantaa, toisena Kaija Koota ja Haloo Helsinkiä. Kris kertoi pitäneensä esityksistä, ja nauttineensa viikonlopusta seurassamme. Olen iloinen, että hän on viihtynyt seurassamme, ja toivon mukaan olemme antaneet hänelle hyvän kuvan Suomesta ja Mikkelistä.



Kolmen suomalaisen esiintyjän lisäksi kävin seuraamassa molempien päivien pääesiintyjiä, Hardcore Superstaria ja The Offspringia. Vaikka pidänkin näiden bändien musiikista, en ole kovinkaan suuri fani. Esitykset olivat erittäin hienoja, mutta harmikseni en kuullut kummallakaan keikalla lempikappalettani. Lähdin The Offspringista liian aikaisin ja Hardcore Superstar ei soittanut ollenkaan odottamaani biisiä. Minulle selvisi, että "We don't need a cure" ei soi usein bändin settilistalla. Oikeastaan en edes tiennyt aiemmin, ettei kappale ole alkuperäisesti heidän omansa.

Festariruoka oli yllättävän hyvää. Molempina päivinä ostin jotakin, ensimmäisenä perinteiset makkaraperunat, toisena amerikkalaisen grillilautasen joka sisälsi ranskalaisia ja erilaisia liharuokia. Anniskelualueelle en kertaakaan ehtinyt. Mitäpä olisin siellä tehnytkään, tuhlannut rahani ylihinnoiteltuun siideriin, kun leirinnässä meillä oli omat juomat tallessa. Festarialueella lavojen läheisyydessä oli myös rodeohärkä-simulaattori, johon olisin kovasti halunnut mennä, mutta lopulta päätin toisin.

Suurimman osan festarista tulin siis viettäneeksi leirintäalueella. Oli ihanaa nähdä vanhoja tuttuja, joita en pisimillään ole nähnyt pariin vuoteen. Hengailimme telttaleirissämme, otimme paljon valokuvia (kuten voi huomata tämän tekstin yhteydessä), juhlimme ja valvoimme aamuun asti. Lauantai-aamuna lähdin kotiin nukkumaan ja suihkuun, ja heti herättyäni palasin takaisin alueelle. Ihmiset juttelivat ja joivat, soittivat musiikkia, sitä tavallista mitä yleensäkin näissä tilanteissa tehdään. Festarin erikoisin käänne oli, kun kolme miespuolista ystävääni menivät hetken mielijohteesta ottamaan nännilävistykset. Tämä herätti keskustelua ja ihmetystä porukassamme. Hämmästyksestä toivuttuani kehtasin jopa myöntää korujen olevan aika hienoja.



 


Moniin muihin Suomen festareihin verrattuna Jurassic on vielä varsin pieni ja alkukantainen. Tämän voi huomata siitä, miten paljon festarin suunnitellussa on puutteita ja virheitä. Voin sanoa tietäväni aiheesta jotakin, sillä viime keväänä hain alalle opiskelemaan, ja sen vuoksi luin tapahtumanjärjestämiseen liittyviä tekstejä. Nyt osasin siis katsoa ympärilleni festivaalipaikalla ollessani, ja huomata entistä paremmin, mikä järjestelyissä toimii ja mikä ei. Kahtena viimeisenä vuotena, en jälkeen kun Jurassic on siirretty Visulahdesta Kenkäveroon, ongelmia ja heikkouksia näyttää olevan enemmän.

Ensinnäkin, ainoat kaksi lavaa, jotka festareille on rakennettu, ovat aivan toistensa vieressä. Kahden esiintyjän on mahdotonta soittaa samanaikaisesti. Ja tosiaan, tänä vuonna joku bändeistä aloitti keikkansa muutaman minuutin myöhässä, minkä johdosta kaikki sen jälkeen esiintyneet joutuivat jättämään omansa kesken. Paperi Tn keikalla ollut Minttu kertoi, että viimeinen kappale oli jäänyt kokonaan pois settilistalta. Jos lavat olisivat kauempana toisistaan, tätä ongelmaa ei olisi, ja sen lisäksi kaikki festarikävijät eivät olisi kerääntyneet samaan paikkaan, eikä tungosta olisi niin paljoa. Toivottavasti jatkossa festarinjärjestäjät osaisivat asettaa lavat fiksummin.

Toinen iso miinus, jonka olen huomannut, on ruokapaikkojen vähäisyys, jotka myös ovat kaikki toistensa vieressä. Toki hieman kauempana, lähempänä leirinäaluetta myydään jäätelöä ja metrilakua, mutta se ei helpota nälkäistä leiriytyjää kolmen aikaan aamuyöstä, kun mahdollisuus saada lämmintä ruokaa on poissuljettu. Ellei sitten halua kävellä Heselle, joka luultavasti ei edes ollut auki yöaikaan. Tätä en osaa sanoa varmaksi, sillä en itse poistunut festaripaikalta muualle kuin kotiin nukkumaan. Vertaan Jurassicia nyt muihin festareihin, joissa tänä vuonna kävin. Ilosaarirockissa oli erilaisia pizza- ja hampurilaispaikkoja eri puolilla aluetta, ja Provinssissa ei tarvinnut kävellä kymmentä metriä pidemmälle, ennenkuin seuraava hodarikärry tuli vastaan.

Oli Jurassicissa myös onnistuttu. Siisteys ja järjestyksenvalvonta toimivat hyvin, ja jonot porteilla liikkuivat nopeasti. Leirintäalue oli tarpeeksi laaja ja täynnä oheistoimintaa. Toisaalta leirinnän vartionti ei toiminut moitteettomasti, sillä ainakin yksi tuttuni pääsi paikalle kiipeämällä aidan yli - mutta ei siitä sen enempää. Toivon mukaan Jurassicin järjestäjät osaisivat jatkossa parantaa tapahtumaa, jotta keikkojen ei tarvitsisi jäädä kesken ja ihmisten ei tarvitsisi vaeltaa pitkän matkan päähän hakemaan ruokaa. Oikeastaan koko Mikkelin kaupunki ja keskustassa sijaitsevat palvelut saisivat tarttua tilaisuuteen ja järjestää eloa kaupunkiin myös Kenkäveron ulkopuolelle. Aion jatkossakin käydä Jurassicissa, ja välitän kulttuuritapahtumista ja niiden vaikutuksesta, etenkin kotikaupungissani, joten tämä asia on minulle henkilökohtaisen tärkeä. Ehkä jos tulevaisuudessa teen samaa ammatikseni, niin pääsen oikeasti vaikuttamaan festarin kehitykseen.

Loppujen lopuksi, juraviikonloppu oli erittäin hauska, vaikka olenkin jo karmean nuhan ja kurkkukivun kourissa. Nyt oikean käden ranteessani komeilee kuusi erilaista festariranneketta, jotka haluan pitää muistona mahdollisimman pitkään - luultavasti kyllästyn niihin joulukuussa. Tänä kesänä tuli käytyä läpi kolme festaria, niin pieni luku kuin se onkin, mutta minulle se on uusi ennätys. Eikä määrällä ole väliä, vaan sillä että sain tänä kesänä nähdä uskomattoman monta mahtavaa bändiä ja artistia. Onnistunut festarikesä, sanoisin. Sormet ristissä odotan, mitä ensi kesä tuo tullessaan.

Apulanta
Hardcore Superstar
Haloo Helsinki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti