maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kesä tuli, kesä menee

On turhauttavaa ja hassua huomata, miten nopeasti kesä on kulunut. Vastahan oli kevät? Nyt heinäkuu on jo puolessavälissä ja monien kesälomat lähestyvät loppuaan. Itse en ole lomaa ehtinyt edes pitää, arkipäiväni muutamaa lukuunottamatta ovat menneet töitä tehden. Työsopimus loppuu parin viikon päästä, joten ainakin elokuun voin viettää lomaillessa. Vielä en tiedä, jatkanko saman firman hommia syksyllä, vai löydänkö uuden työpaikan. Niin mukavalta kun pitkä loma kuulostaisikin, en halua jäädä työttömäksi liian pitkäksi aikaa.

Hain keväällä jälleen kerran opiskelemaan, ja jälleen kerran, en tullut valituksi. Karelia-ammattikorkeakoulun media-alan kokeissa pääsin varasijalle 13, joten hyvin pienestä oli hyväksytyksi tulemiseni kiinni. Jos kävisi uskomaton tuuri, saattaisin vielä päästä sisään muiden peruuttaessa, mutta mahdollisuus on hyvin pieni. Joten taas yksi uusi välivuosi on edessäni. Epäonnistuminen kerta toisensa jälkeen alkaa käydä todella ahdistavaksi, mutta en aio luovuttaa, sillä ajatus lukion jälkeisestä työelämästä ilman minkäänlaista korkeampaa tutkintoa, toisin sanoen työelämä alalla, johon en ole hankkinut pätevyyttä ja josta en ole kiinnostunut, kuulostaa kamalalle. Mutta tässä välissä on hyvä työskennellä, lähinnä rahan ja elämän rytmittämisen vuoksi.

Rahaa tulen tarvitsemaan myös, mikäli aion vihdoin muuttaa omaan kotiin. Siinä toinen asia, jota olen yrittänyt jo pitkään, vieläkään onnistumatta. Nyt kun tiedän, etten ole vielä hetkeen muuttamassa pois Mikkelistä, alan tutkailla vuokramarkkinoita uudelleen. Olen sanonut tämän ennenkin, että muutaman kuukauden päästä olen jo löytänyt kivan asunnon, mutta tällä kertaa todella toivon sen olevan totta.



Asunnon metsästyksen ja ainakin kuukauden mittaisen lomailun lisäksi minulla ei ole aavistustakaan, mitä pian alkava syksy tuo tullessaan. Luultavasti ei mitään suurempia tapahtumia, vaan hyvin tavallista arkea ja meille tavallisia, riehakkaita viikonloppuja. Muutama erittäin hyvä elokuva on tulossa teattereihin loppuvuoden aikana. Ja tietenkin tv-sarjat aloittavat uudet tuotantokaudet lokakuun tienoilla. Halloweenin lisäksi se on ainoa asia, jota odotan talven lähestymisessä.

Mitä oikein höpisen jo talvesta? Ei vuosi niin pitkällä sentään ole. Pari viikkoa heinäkuuta vielä, ja elokuussa on yleensä parhain sää ainakin täällä päin. Silloin on edessä Jurassic Rock, jonne olemme lähdössä isolla kaveriporukalla, ja vielä ennen sitä on Ilosaarirock, jonne menemme Mintun kanssa tämän viikon perjantaina. Myös muita tuttuja on lähdössä, joten festarista tulee varmasti mahtava. Minttu on innoissaan Bastillen keikasta, minä puolestani odotan kovasti Placeboa. Olen jo vuosien ajan pitänyt kyseisestä bändistä, mutta vasta viime keväänä aloin kuuntelemaan heidän musiikkiaan enemmän. Ostin hieman yli kuukausi sitten heidän levynsäkin. Nyt olen rakastunut moniin biiseihin, joista en vielä joku aika sitten ollut edes tietoinen.




Tämä kesä tuntuu pyörivän lähinnä festareilla käymisen ympärillä, ja kaikki muu vapaa-ajan vietto on ihan normaalia hengailua. Toisaalta se hyvä puoli ystävissäni on, että heidän kanssaan voi vaikka istua paikallaan, ja silti pitää hauskaa. Provinssista on nyt jo kolme viikkoa, ja sittemmin mitään erikoista ei ole tullut tehtyä. Minä ja Minttu olemme käyneet satunnaisesti ajelulla tai lenkkeilemässä, ja muutamana viikonloppuiltana on istuttu rannalla ja käyty baarissa.

Viime perjantaina olimme kylläkin mökkeilemässä Artun mökillä, isäntä itse, minä, Toni, Minttu ja Tino. Myös muutama kaveri kävi pyörähtämässä paikalla, mutta muuten istuimme iltaa viidestään. Grillasimme hampurilaisia ja makkaraa, pelasimme pelejä ja kävimme paljussa, jonne Minttu joutui houkuttelemaan minua yli tunnin ajan. Kuumassa vedessä lojuminen oli oikeastaan aika mahtavaa, kiitokset Mintulle jääräpäisyydestä. Toivon mukaan ja luultavasti lähdemme paljuilemaan vielä toisen kerran tänä kesänä. Mökki-ilta pienessä porukassa ja syrjässä sivistyksestä oli virkistävää vaihtelua suuriin väkijoukkoihin, joita baarit ja festarit pitävät sisällään, mutta ilta ei sujunut millään tapaa rauhallisemmissa tunnelmissa. Yksinkertaisesti ilmaistuna nautimme liikaa juomia. Nyt jalkani ja käteni ovat täynnä mustelmia, vaikka en muista kompuroineeni ainakaan paljoa. Minulla oli automaattisesti kamera matkassa, ja räpsimme sillä muutamia valokuvia.

Toivotaan että kadoksissa olleet hellepäivätkin ehtivät ilmestyä vielä ennen syksyn tuloa. Ja että aika hidastaisi kulkuaan niin kesä ei olisi niin pian ohitse.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti