lauantai 9. toukokuuta 2015

Gothamin ensimmäinen tuotantokausi



En ollut lapsuudessani kovinkaan iso supersankari-intoilija, en koskaan lukenut sarjakuvia, ja niihin perustuvia elokuviakin aloin seurata vasta vanhempana. Batman-elokuvat, etenkin Yön ritari -trilogia, ovat kuitenkin viime vuosien aikana tulleet minulle tutuiksi, ja ovat osasyy siihen, miksi kiinnostuin supersankareista. Suosikkini genressä on 'The Avengers', mutta Batmanin juoni, ja etenkin sen lukuisat pahikset, ovat kaikista supersankaritarinoista kiinnostavimpia.

Uusista televisiosarjoista sen sijaan innostun helposti, ideasta ja genrestä riippumatta. Viime syksyllä ensimmäisen tuotantokautensa aloittanut Foxin rikosdraama Gotham ei kerro tuttua tarinaa Batmanista, vaan ajasta ennen viittamiestä. Sarja sijoittuu Bruce Waynen kotikaupunkiin, useita vuosia menneeseen, ja seuraa monien sarjakuvasta tuttujen hahmojen elämää, ennen kuin Batmanin tarina sai alkunsa. Sarjassa esiintyvä Bruce Wayne on vasta nuori poika, joka on juuri menettänyt vanhempansa. Myös monet tulevat Batman-viholliset ovat mukana, ja heidän henkilökohtaiset matkansa rikoksen polulle ovat yksi sarjan tärkeimpiä käsiteltäviä aiheita. Alkuperäisiä sarjakuvia ei käsitykseni mukaan seurata erityisen tarkasti, vaan Gotham on luonut oman versionsa siitä, miten kaikki alkoi.

Ensimmäisen kerran kuulin ohjelmasta jo ennen sen alkua, mutta aloin katsomaan sitä vasta useamman jakson ilmestymisen jälkeen, mikä tarkoitti monen tunnin maratonia. Ensimmäisen kauden oli tarkoitus olla 16 jaksoa pitkä, mutta yllättävä suosio ja positiivinen vastaanotto toi kaudelle täydet kaksikymmentäkaksi. Viimeinen niistä ilmestyi maanantain ja tiistain välisenä yönä.





Sarja seuraa Gothamin kaupunkia, korruption ja oikeudenmukaisuuden välistä taistelua, kun rikolliset ottavat mittaa toisistaan, ja poliisi yrittää pitää järjestystä yllä. Päähenkilöitä on useita, mutta heistä eniten esillä on nuori Jim Gordon, joka on juuri aloittanut GCPDssä (Gotham City Police Department). Vastassaan hänellä on kaupunkin kirjava alamaailma, johon kuuluu kaksi vastakkaista mafialiigaa, sekä sarjan edetessä monia yksittäisiä rikollisia, joista osa on myös sarjakuvista tunnettuja hahmoja. Ikonisista Batman-pahiksista ensimmäisen kauden vakiokastiin kuuluvat Pingviini, Arvuuttaja ja Kissanainen, jotka tietenkin ovat vielä nuorempia, ja lähes viattomia versioita itsestään. Myös muunmuassa Jokeri, Scarecrow, Two-face, Victor Zsasz, Poison Ivy ja Dollmaker käyvät vierailuilla, mutta vain lyhyen aikaa.

Näyttelijöinä päärooleissa nähdään O.C.sta tuttu Ben McKenzie - Jim Gordon, Donal Logue - Gordonin työpari Harvey Bullock, David Mazouz - Bruce Wayne, Sean Pertwee - Alfred, Camren Bicondova - Selina Kyle, Robin Lord Taylor - Oswald Cobblepot, Cory Michael Smith - Edward Nygma, sekä Jada Pinkett Smith - Fish Mooney, joka on aivan uusi hahmo, luotu kokonaan televisiosarjaa varten. Roolisuoritukset ovat erittäin hienoja, näyttelijät ovat onnistuneet tekemään hahmoista uskottavia ja tutun oloisia, mutta silti tuoden jotakin uutta mukanaan. Monet näyttelijöistä olivat tehneet paljon taustatutkimusta rooliaan varten, ja ottaneet vaikutteita hahmoja aiemmin esittäneiltä näyttelijöiltä. Vain yhdessä jaksossa ilmestyvä Jokerin hahmo toi mieleen Jack Nicholsonin ja Heath Ledgerin sekoituksen. Pingviinin näyttelijä oli ennen kuvausten alkua hankkinut itselleen ison pinon sarjakuvia luettavaksi, ja jopa keskustellut roolistaan yhdessä Danny DeViton kanssa.


 


Tyypillisen rikossarjan tapaan joka jaksossa tulee eteen uusi rikos tai mysteeri, jota poliisi lähtee selvittämään, ja jakson loppuun mennessä ratkaisee. Samanaikaisesti pääjuoni etenee taustalla, ja mitä pidemmälle sarjassa edetään, sitä enemmän keskitytään tarinaan ja sivujuonet jäävät vähemmälle. Vastapainona poliisisarjafiilikselle on fantasiamaisuus, jota sarjakuvasta otettu ympäristö ja hahmot luovat. Gotham ei siis ole tavallinen rikossarja, eikä myöskään fantasia, vaan yhdistelmä molempia.

Gotham on kaikin puolin upea, yllättävä ja koukuttava. Käsikirjoittajat ovat saaneet aikaan erinomaisen, vaihtoehtoisen, mutta alkuperäiselle tarinalle lojaalin juonikuvion. Taitavien näyttelijöiden ansiosta hahmot ovat tarpeeksi inhimillisiä ollakseen uskottavia, mutta kuitenkin sopivassa määrin yliampuvia, siten uskollisia supersankari- ja superroistoimagoilleen.

Sarjan hahmoista parhaimmat (ja samalla parhaimmat näyttelijät) ovat Ed Nygma ja Oswald Cobblepot, joista jälkimmäinen vaikuttaa moneen otteeseen kantavan koko sarjaa eteenpäin. En tarkoita, että toiset hahmot olisivat kehnoja, mutta nämä kaksi nousevat korkealle muiden yläpuolelle. En usko olevani ainoa joka on tätä mieltä, sillä erittäin monet sarjan fanit ovat antaneet erityisen paljon kehuja ja suosionosoituksia Arvuuttajalle ja Pingviinille. Molemmat hahmoista ovat, ja tulevat myös jatkossa olemaan juonen kannalta hyvin tärkeitä, ja ensimmäisen kauden viimeinen jakso antoi olettaa, että jatkossa hahmojen kehitys keltanokasta täysipäiväiseksi antagonistiksi tulee tapahtumaan nopeammin. Näiden hahmojen kohtaukset olivat sarjan parasta antia, ja näiden kahden yhteinen pariminuuttinen jaksossa 15 oli ensimmäisen kauden kohokohtia.









Syksyllä alkavalla toisella tuotantokaudella sarjan juoni etenee ripeämpään tahtiin, ja enemmän pahiksia tuodaan mukaan tarinaan. Tuskin maltan odottaa mitä tulee tapahtumaan. Ykköskauden finaalijakso jätti katsojat varpailleen ja on odotettavissa, että uusien jaksojen ilmestyessä juoni lähtee paljonkin hurjempaan suuntaan. Vielä ei ole varmaa, kuinka monta tuotantokautta sarjaa tullaan tekemään, mutta kuulin huhua, että vihoviimeisessä jaksossa Bruce Wayne pukee ylleen lepakkoasun. Voimme siis hyvillä mielin odottaa vielä monia ja monia kausia.

PS. Sarjan myötä tutustuin, ja ihastuin, Oswaldia näyttelevään Robin Lord Tayloriin, jolta olen sittemmin seurannut myös elokuvia. Näyttelijästä on viime kuukausina tullut yksi uusista suosikeistani. Siksi olinkin saada sydänkohtauksen, kun yhden erityisen hyvän Gotham-jakson jälkeen kirjoitin Twitteriin aiheesta (myönnettäköön että kalastelin onneani, josko näyttelijä huomaisi viestini), ja RLT lisäsi twiittini suosikkeihinsa. Elämän pieniä iloja, minulle niitä ovat ne hetket, kun idolini huomaavat minut sosiaalisessa mediassa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti