maanantai 9. helmikuuta 2015

Heinola & Tian tuparit






Ystäväni Tia muutti jokin aika sitten Heinolaan, joka on hieman yli tunnin automatkan päässä Mikkelistä. Siellä asuvat perheenjäsenet ja asuntojen halvemmat vuokrat olivat kai pääsyynä Tian lähtöön, ja saattaisin itsekin harkita sinne muuttamista, ellen olisi jostain syystä niin juurtunut kotikaupunkiini. Halvat vuokrat houkuttaisivat, mutta olen päättänyt, että vasta opiskelujen perässä vaihdan kaupunkia.

Lauantaina lähdimme Tian luokse viettämään tupareita. Kuljimme parin kaverin kesken samalla autokyydillä ja olimme perillä jo iltapäivällä. Tia oli tehnyt tarjottavaksi erilaista pikkusyötävää. Iltaa odottaessamme pelasimme korttia ja värjäilimme hiuksiamme ebaysta tilatuilla hiusväriliiduilla. Kirkkaansininen väri ei erottunut kovinkaan selkeästi minun mustista hiuksistani. Myöhemmin paikalle alkoi ilmestyä lisää ihmisiä ja juhlat lähtivät kunnolla käyntiin. Mitään erikoista ei tapahtunut, mutta ainakin minulla oli hyvin hauskaa. Bileet jatkuivat aamuun asti, ja silloinkin kun olisi jo tehnyt mieli nukahtaa, yhä juhlafiiliksissä olevat kaverit tekivät sen mahdottomaksi.

Muutaman tunnin unien jälkeen sunnuntai meni laiskotellessa, syödessä ja musiikkia kuunnellessa. Jaksoimme käydä myös kaupassa ja ehdimme aloittaa juomisen jopa uudelleen, mutta seitsemän jälkeen tuli aika lähteä takaisin kotiin. Mikkelissä olimme ennen yhdeksää, ja muiden kavereiden lähtiessä vielä baariin, minä päätin jäädä kotiin ja käydä ajoissa nukkumaan.

Tuparit olivat erittäin onnistuneet ja hauskat, ja kuviakin tuli jälleen kerran otettua jonkin verran.


















Alkanut vuosi on mennyt hyvin rauhallisissa merkeissä. Olen ollut ahkerana työnhaun kanssa, ja siinä sivussa olen etsiskellyt asuntoa keskustasta. Pari viikkoa sitten päätin ryhtyä katsomaan Supernaturalia (olen kai sillä tavalla hieman erilainen etten ole koskaan aiemmin seurannut kyseistä sarjaa), ja olen nyt toisen tuotantokauden alussa. Katsoin myös viime viikolla brittiläisen minisarjan In the Flesh. Sarjassa on mielestäni erittäin mielenkiintoinen juoni. Siinä kerrotaan zombieapokalypsin jälkeisestä ajasta, kun haudoistaan nousseet PDS ('Partially Deceased Syndrome') -potilaat yrittävät lääkkeiden avulla sopeutua takaisin ihmisten keskuuteen. Päähenkilö on 18-vuotiaana kuollut Kieren Walker, joka asuu englantilaisessa pikkukylässä, jonka asukkaat ovat äärimmäisen suvaitsemattomia zombeja kohtaan. Sarja on 2 tuotantokautta, eli 9 jaksoa pitkä, ja se ilmestyi kaksi vuotta sitten. Sitä ei sittemmin ole jatkettu. Harmi, sillä tykkäsin juonesta ja mielenkiintoista hahmoista.





Muuten aikani on mennyt kuntoillessa ja piirtäessä - kyllä, sain itseni innostumaan piirtämisestä uudestaan. Ehkä julkaisen tuotoksiani myöhemmin. Viime viikon torstaina olisi Helsingissä ollut Gerard Wayn keikka, jonne minun ja Tian oli tarkoitus mennä. Päätimme kuitenkin luopua ajatuksesta, kun lippujen ostaminen ja yöpaikan etsiminen jäivät aivan viime hetkeen. Keikan missaaminen ärsyttää minua aivan suunnattomasti, mutta jälkeenpäin on turha valittaa.

Odotamme kavereiden kanssa kesää jo kovasti, sillä juhannuksen jälkeen olemme lähdössä Seinäjoelle Provinssiin. Festarille julkaistiin juuri tänään 20 uutta esiintyjää, mutta odotan edelleen, että jokin suuri suosikkini julkaistaisiin pääesiintyjäksi. Ei sillä, ettenkö maksaisi neljän päivän lippua ja leirintää ainoastaan nähdäkseni Musen, joka esiintyminen julkaistiin ensimmäisten joukossa, mutta mitä useampi hyvä esiintyjä festarilla soittaa, sen parempi.

Musesta puheen ollen, toinen syy odottaa kevättä on Musen seuraava albumi "Drones", joka julkaistaan luultavasti lähikuukausien aikana. Instagram ja Twitter ovat jo täynnä bändin lisäämiä kuvia ja videopätkiä, jossa he antavat esimakua tulevasta levystä. Fanit ympäri maailmaa kuolevat jännitykseen. PS.Tilasin viime viikolla ebaysta Arctic Monkeysin paidan, sekä muutaman levyn; Only Lovers Left Alive -soundtrackin, Musen Uprising -singlen, sekä Musen Showbiz -vinyylin.

Mitään kummempia elämääni ei siis tällä hetkellä kuulu, hyvin rauhallista ja normaalia arkea. Tästä syystä blogiin kirjoitteluni saattavat jäädä hieman vähemmälle. Yritän kuitenkin keksiä kirjoittamisen aihetta mahdollisimman usein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti