perjantai 2. tammikuuta 2015

Uudenvuodenaatto


Viime vuoden viimeinen päivä minun osaltani sujui melko sekavissa merkeissä, kun koko päivän ja yön ajan matkasimme paikasta toiseen ilman selkeää suunnitelmaa mistään, mitä tekisimme seuraavaksi. Ei minun tapaistani lähteä mihinkään tietämättä määränpäätä, mutta hengissä selvittiin.

Aamupäivän vietin kotona rauhallisissa merkeissä, iltaa odotellen. Neljän aikoihin päivällä lähdin käymään keskustassa ja hain vuoden viimeiseksi ateriaksi pizzan Best Burgerista. Takaisin kotiin päästyäni Tia, joka oli aamupäivän tehnyt muuttoa, saapui meille, ja aloimme yhdessä laittautua iltaa varten. Korkkasimme ensimmäiset juomat ja kuuntelimme Spotify-soittolistaa kappaleista, joita oli tullut soitettua paljon menneen vuoden aikana. Löysin viime vuonna niin suuren määrän ihania lauluja, ja jopa kokonaisia bändejä, joihin rakastuin, joten päätin koota niistä oman soittolistan.

Korkkasimme ensimmäiset juomat ja valoimme tinat, joita oli löytynyt keittiökaapistamme. En ole kovinkaan etevä tulkitsemaan tinojen ennustuksia, mutta minun useiksi sirpaleiksi levinnyt tinani muistutti ensiksi kenkää, ja hetken tarkastelun jälkeen enemmänkin kukkaa. Tia tulkitsi omasta tinastaan lohikäärmettä tai tanssivaa hahmoa. Mitähän näistä pitäisi päätellä?

Kuuden aikaan läheisellä palolaitoksella ammuttiin raketteja, mutta minä ja Tia myöhästyimme näytöksestä parilla minuutilla, joten suuntasimme suoraan lapsuudenaikaisen ystävän luokse, jonka koti oli aivan vieressä. Yhteydenpito Maijaan on jäänyt todella vähälle, emmekä olleet nähneet yli vuoteen, joten oli mukavaa saada kutsu heille kylään. Viivyimme juhlissa hetken, vaihdoimme kuulumisia ja koitimme keksiä kyytiä seuraavaan juhlapaikkaan. Kahdeksalta saimme autokyytin ja lähdimme Visulahteen, jossa järjestettiin tuttavan mökkibileet. Paikalla oli paljon ihmisiä, joista vain muutaman tunsin entuudestaan. Seuraavat tunnit kuluivat raketteja ammuskellen ja juomia hörppien. Juttelin lähes kaikkien paikalla olevien kanssa, mutta kenenkään nimet eivät jääneet muistiin.

Ennen puoltayötä saimme toiselta kuskina toimineelta kyydin takaisin keskustaan. Keskusta oli täynnä ihmisiä, odottamassa kaupungin järjestämää ilotulitusnäytöstä. Minä ja Tia lähdimme Naisvuorelle ja koitimme saada yhteyttä tuttuihin, mutta lopulta löysimme ainoastaan Millan ja Jessen, jotka myös olivat saapuneet vuoren rinteelle. Raketit alkoivat paukkua klo 00.00 ja show kesti noin kymmenen minuuttia. Silloin tunsin hetken aikaa sitä kadottamaani juhlafiilistä, ja koitin parhaani mukaan räpsiä kuvia tulitteista.











Ilotulitusnäytöksen jälkeen lähdimme kävelemään torin laidalle, jossa lähes kaikki ystävämme ja tuttumme olivat viettäneet vuodenvaihteen. Alue oli tupaten täynnä riehuvia, pulloja heiluttelevia ja papattimattoja heitteleviä nuoria. Jos olinkin aiemmin illan aikana luullut juoneeni liikaa, niin nyt saatoin sanoa olevani selväpäinen verrattuna moniin muihin. Vaikka ulkona oli hyytävän kylmä ja tungosta joka suunnassa, niin viivyimme siinä McDonaldsin ja Amarillon edessä jopa yli tunnin, moikkailimme tuttuja ja toivottelimme hyvää uuttavuotta. Onnistuinkin yön aikana näkemään kaikkia joita olin toivonut näkeväni, mutta sen kummemmin ei kuulumisia kenenkään kanssa ehtinyt vaihtaa.

Jossain vaiheessa kun kylmä alkoi purra jo liian kipeästi, päätin lähteä sisälle baariin ja sain houkuteltua Oskun mukaani. Menimme seisomaan Chocon eteen, josta löytyivät myös Helene ja Amanda. Jonotimme ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja lopulta pääsimme sisälle, vain tunti ennen pilkkua. Meidän taaksemme jäi vielä jonoa, mutta kuulin portsareiden puhuvan, että sisällä on jo liian täyttä.

Sisällä Chocossa meno oli suoraan sanoen helvetillistä. Ellen olisi juuri viettänyt kolmea tuntia ulkona kylmässä, tai joutunut maksamaan pääsylippua sisälle, olisin lähtenyt kotiin samantien. Enää ei jaksanut juhliakaan, ja tutut katosivat väkijoukon sekaan, joten odottelin pilkkua ympäriinsä kierrellen. Törmäsin yläasteaikaiseen tuttuun, jonka kanssa juttelimme hetken. Puoli neljän aikoihin lähdin takaisin ulos, ja soitin itselleni kyydin kotiin. Hieman harmillista on, miten uudenvuodenjuhlinta loppui minun osaltani lyhyeen, eikä oikeastaan alun alkaenkaan sujunut kovin hohtoisasti. Mutta siinähän se meni, yhtä epämääräisesti kuin muutkin illat jolloin lähdetään viihteelle. Ainakin pääsin näkemään ilotulituksia, näkemään tuttuja, eikä seuraavana päivänä tarvinnut potea huonoa oloa.

Jo nyt olen täysin tottunut vitoseen neljän sijasta, eikä kalenterin vilkaisu ja uuden numerosarjan näkeminen tunnu yhtään oudolle. Minun osaltani rappioksi ja laiskotteluksi mennyt vuosi saikin jo luvan loppua. Uudenvuodenlupauksia en lähtenyt enää tekemään, mutta aion ehdottomasti aloittaa terveellisemmän elämän, kuntoilla enemmän ja vähentää viikonloppumenoja. Suunnitelmissa olisi myös keskittyä enemmän piirtämiseen, kirjoittamiseen ja lukemiseen, joita aina suunnittelen tekeväni, mutta koskaan en ehdi tarpeeksi. Aina jokaisen vuoden alussa monet sanovat että 'tästä uudesta vuodesta tulee paras'. Tällä kertaa minä aion nähdä vaivaa sen eteen, jotta niin käy. Uusi vuosi, uusi minä!


Eikös rosoiset reunat tarkoita rahaa?







Minä ja Niina intouduimme räpsimään yhteiskuvia!


 

Astetta "taiteellisempi" kuva keskiyöllä Millan kanssa




Kappale ei sinänsä liity uudenvuodenviettoon tai tähän tekstiin mitenkään, mutta postaukset on mukava lopettaa hyvällä musiikilla. Tässä uusi/vanha lempibiisini!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti