sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulukuu


Miten nopeasti aika kuluukaan. Vielä hetki sitten oli alkusyksy ja aurinkoinen sää, jolloin juoksentelimme viikonloppuillat - ja välillä jopa arkena - ystävien kanssa ulkona. Nyt päivät ovat lyhyempiä ja ikkunasta ulos katsoessa näkee jotakin lumentapaista, mutta muuten elämä kuluu samalla rutiinilla kuin viimeisen puolen vuoden aikana. Vuosi on mennyt äärettömän nopeasti, enkä pysty uskomaan, että jäljellä on enää muutama viikko. Vaikka joulu ei ole minulle enää näin aikuisiällä niin kovin merkittävä, huomaan usein laskevani kuukausia ja viikkoja jouluaattoon, pitäytyväni ajantasalla vertaamalla sitä muihin kalenteripäiviin. Ja tässä sitä nyt taas ollaan.

Joulukuun ensimmäinen puolikas sujui minulla mukavasti, voisi sanoa että juhlavissa tunnelmissa. En missään nimessä halua antaa sellaista kuvaa, että minä ja ystäväni olisimme rappeutuneita baarikärpäsiä (niin no), mutta kuun ensimmäiset 7 päivää päädyimme juhlimaan yhteen menoon. Katsastimme Mikkelin "mieletöntä" yöelämää ja muutamana iltana vain istuimme milloin kenenkin kotona. En voi sanoa että suunnitelmassa olisi ollut järkeä, mutta viikon ensimmäisinä iltoina olimme tylsistyneitä, ja torstain jälkeen päätimme tehdä ennätyksen ryyppyputken pituudessa. Minun osaltani juhlinta sujui niinkin rauhallisesti, etten kärsinyt krapulasta kertaakaan eivätkä liskot ilmestyneet öisin sänkyni viereen.

Myös tämä viikonloppu sujui kosteissa merkeissä, ja eilen vietimme pikkujouluja Niinan luona Rokkalassa. En löytänyt tonttulakkiani mistään, joten jouduin tyytymään pari vuotta sitten hankkimiini poronsarviin. Ovathan nekin ihan suloiset ja saivat huomiota myös muilta juhlijoilta. Nyt joulukuuta on mennyt jo 13 ja puoli päivää, ja ainoastaan kolmena iltana olen ollut kiltisti kotona. ...Oikeastaan vain kahtena, sillä viime tiistain ja keskiviikon välisenä yönä olin elokuvissa, katsomassa Hobitti-trilogian viimeistä osaa. Leffaan meitä lähti tavallista isompi porukka, minä, Tia, Osku, Hemppa ja Miina, sekä Milla ja Jesse, jotka olivat sattumalta varanneet istumapaikat aivan vierestämme.

Alunperin tarkoitukseni oli kirjoittaa tänne blogiin arvostelu The Hobbit: The Battle of the Five Armies -elokuvasta, mutta näinkin monen päivän jälkeen ajatukseni ovat vielä niin sekaisin, etten saa koottua fiksunkuuloista analyysia. Elokuva täytyisi nähdä ainakin kertaalleen (minkä luultavasti menen tekemään, toivottavasti vielä tämän vuoden puolella), ennenkuin uskallan päättää mielipiteeni siitä. Mutta käytän nyt osan tätä tekstiäni Hobitista kertomiseen. Spoilereita tulossa!




Odotukseni sarjan viimeistä osaa kohtaan olivat todella korkealla, ehkäpä liiankin, ja siksi olin hieman pettynyt. Kokonaisuudessaan elokuva oli hyvä. Kirjan juonta oli seurattu tunnollisesti, eivätkä Peter Jacksonin lisäämät ylimääräiset asiat ärsyttäneet, vaan toivat mielenkiintoa tarinaan. Hahmot (ja upeat näyttelijät) olivat aivan mahtavia, visuaalisuus niin maisemissa kuin henkilöiden puvustuksissa oli kaunista, ja taistelukohtaukset olivat vaikuttavia. Taisteluista oli tehty niinkin hienoja ja eeppisiä, että ne veivät huomion kaikelta muulta, ja mielestäni tunteellisuus ja koskettavuus olivat unohtuneet tyystin. Olin odottanut, ja toivonut, itkuisia ja sydäntäsärkeviä hetkiä, kun suosikkihahmoni kuolevat dramaattisesti.

Elokuvassa surmansa saavat neljä tärkeää hahmoa, lohikäärme Smaug ja kääpiökuningas Thorin, sekä hänen sisarenpoikansa Fili ja Kili. Olen sitä mieltä, että jokaisen näiden neljän hahmon kuolemat olisi pitänyt, ja voinut, tehdä tarkemmin ja traagisemmin. Mutta kohtaukset menivät ohi siinä missä olivat alkaneetkin, ja huomio siirtyi takaisin taisteluun ja räiskintään. En siis saanut tukehtua kyyneleihini ja pyyhkiä silmämeikkiäni pilalle katsoessani noita kohtauksia.

Lisäksi elokuvassa oli muutamia hieman turhia ja jopa omituisia hetkiä, jotka saivat minut pyörittelemään päätäni, että miksi tällainen valinta oli tehty, sen sijaan että oltaisiin keskitytty olennaiseen. Mutta monet muut elokuvan katsoneet tuntuivat pitävän siitä suuresti, joten, kuten sanoin, odotukseni ja vaatimukseni olivat vain liian korkeita.

Pikku-pettymyksistä huolimatta kyllä minunkin silmäkulmani hieman kostuivat! Etenkin viimeinen kohtaus, jossa Bilbo palasi kotiin tuolta odottamattomalta matkaltaan, oli koskettava ja kaunis. Elokuva ei missään nimessä ollut huono, vaan erinomaisen hienosti toteutettu ja hyvä lopetus sarjalle. Aion mennä katsomaan sen vielä uudelleen, ja toden totta ostan DVDn heti kun se ilmestyy.













Joulun aika tulee vietettyä sukulaisten parissa, kuten aina aiemminkin. Vaikka fiilikseni ei vielä ole kovinkaan jouluinen, odotan aattoa ja joulupäivää jo innolla. Ehkä tänä vuonna juhlinta sujuu ilman tavaksi tulleita sukuriitoja ja draamailua. Tällä kertaa en enää jaksa intoilla lahjoista, en ole edes keksinyt paljoakaan mitä toivoa. Odotukseni kohdistuu lähinnä jouluruokiin ja tunnelmaan, jonka pitäisi ilmestyä ihan lähipäivinä. Uudenvuodenaatolle minulla ei ole vielä suunnitelmia, mutta eiköhän me kaveriporukalla jotakin hauskaa keksitä. Tänä vuonna taidan unohtaa ilotulitusrakettien ostamisen pois ja säästää rahat johonkin muuhun.

2014 oli hyvä vuosi. Aika meni nopeasti, mutta silti niin paljon ehti tapahtua. Monet asiat muuttuivat, mukaanlukien minä itse, ja uskon että olen kasvanut henkisesti paljonkin siitä, millainen olin vielä tammikuun alussa. Olen oppinut katsomaan asioita eri tavalla, ja luulen että olen vihdoin alkanut löytää itseäni ja sitä mitä haluan elämältä. Tiedän, kuulostaa kliseiselle, mutta olen oppinut pitämään itsestäni paljon enemmän kuin aiemmin. Merkittävänä syynä tähän muutokseen ovat ihmiset, joita olen tämän vuoden aikana löytänyt ja saanut ympärilleni. Olen yhä edelleen tekemisissä ja läheisissä väleissä niihin henkilöihin, joiden kanssa vietin aikaa vuosi sitten, mutta tänä vuonna tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja löysin kokonaan uuden ystäväporukan, josta on tullut minulle uskomattoman läheinen hyvin lyhyessä ajassa. Niihin ihmisiin tutustuminen on muutos, josta olen kaikkein onnellisin.

Henkinen kasvu ja tuttavapiirin vaihdos eivät ole ainoita asioita, jotka tarttuivat mukaan tältä vuodelta. Paljon hyviä muistoja jää mieleen, niin festareilta ja juhlista, kuin myös tavallisista hetkistä. Tänä vuonna sain matkustaa Berliiniin, jonne olin jo vuosia halunnut, ja pääsin vierailemaan keskitysleirillä, joka minulla oli ollut pitkään mielessä. Vuoden aikana löysin suuren määrän uutta musiikkia, jopa uusia suosikkibändejä, sekä pari televisiosarjaa joihin rakastuin - ja monia erinomaisia elokuvia. Innostuin myös peleistä, keväällä ostin ps3-konsolin ja syksyllä kaverini tutustuttivat minut League of Legends-onlinepeliin, josta innostuin hämmentävän paljon. Aloitin myös harrastuksena potkunyrkkeilyn ja hankin jo alkukeväästä juoksumaton, jonka avulla on tullut kohotettua kuntoa. Opiskelupaikkaa ja asuntoa en vieläkään onnistunut löytämään, joten ne ovat minulla tähtäimessä vuodelle 2015.

Tulevalle vuodelle minulla onkin jo odotettavaa. Ainakin pari keikkaa ja festaria, juhlia ja toivon mukaan myös ulkomaanmatka on suunnitteilla. Muuttamaan aion myös päästä niin pian kuin suinkin mahdollista, sillä olen ostanut kaiken huonekaluista keittiövälineisiin jo valmiiksi. Uskon että vuodesta 2015 tulee vähintäänkin yhtä hyvä kuin edeltäjästään. Uudenvuodenlupauksia en lähde tekemään, ne eivät ikinä tule onnistumaan. Asiat tapahtuvat omalla painollaan siihen tahtiin kuin niiden pitääkin.

Hyvää joulunaikaa kaikille!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti