maanantai 11. elokuuta 2014

Berlin, du bist so wunderbar!

Saksan pääkaupunki Berliini on lähes 3,5 miljoonan koti, ja historiallisesti hyvin merkittävä alue. Etenkin toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista kiinnostuneena olin jo hyvin pitkään toivonut pääseväni matkustamaan tuohon upeaan kaupunkiin, ja toiveeni toteutui kun viime keväänä minä, isäni ja äitipuoleni varasimme lentoliput ja hotellin.

Perjantaina, 1.elokuuta, lähdin linja-autolla kohti Kirkkonummea, jossa isä ja äitipuoli asuvat. On todella hyvä että Onnibussit rantautuivat myös Mikkeliin, sillä nyt pääkaupunkiseudulle matkustaminen on paljon edullisempaa. Helsinkiin päästyäni jouduin odottamaan muutaman tunnin seuraavaa bussia, joten kiertelin keskustassa ja kävimme serkkuni kanssa syömässä sushia Stockmannilla. Kun lopulta pääsin perille Kirkkonummelle, loppuilta meni leppoisasti seuraavaa päivää odottaen. Jännityksestä, ja ehkä muistakin syistä, yönet jäivät alle kahteen tuntiin.

Jouduimme heräämään lauantaina varhain aamuyöstä, sillä Helsinki-Vantaan lentokentälle oli matkaa, ja lentokoneemme lähti hieman ennen seitsemää. Parituntinen lento sujui yllättävän nopeasti ja joutuisasti. Täytyy myöntää että katsottuani Lost-televisiosarjaa, ja monia lento-onnettomuuksista kertovia elokuva, olin hieman hermona, vaikka olen ennenkin matkustanut lentokoneella. Olimme perillä Berliinissä jo reilusti ennen puoltapäivää, mutta jouduimme odottelemaan useita tunteja, ennenkuin pääsimme hotelliimme. Majoituimme Mark Apart Hotellissa, joka sijaitsee Lietzenburgerstraßella, aivan läntisen Berliinin keskustassa. Korttelin päässä hotellista oli Kurfürstendamm, yksi Berliinin kuuluisimpia katuja, jonka varrella vietimme suurimman osan lomastamme.

Ensimmäinen nähtävyys, jonka näin, oli Keisari Vilhelmin muistokirkko, joka pommitettiin lähes kokonaan maantasalle vuonna 1943. Kirkosta on vielä jäljellä korkea torni, joka on jätetty pystyyn muistuttamaan toisen maailmansodan tuhoista. Päästyämme hotelliin, joka oli oikein siisti ja tyylikäs, (vaikkakin kylpyhuoneeni oli mahdottoman pieni) päädyimme istumaan yli tunnin kestävälle kiertoajelulle, jonka aikana näimme myös itäisen Berliinin. Yksi suunnitelmistani matkan aikana oli etsiä käsiini Kraken-niminen rommi, jota olen tuloksetta etsinyt jo Suomesta, Ruotsista sekä Virosta, joten kävin etsimässä sitä KaDeWesta, yhdestä Euroopan suurimmista tavarataloista. Vaikkakin alkoholeille ja muille herkuille oli pyhitetty kokonainen kerros, en löytänyt etsimääni, ja jouduin palaamaan kotiin ilman pulloa.

Muistokirkon ympärillä vietettiin Summer in the City -kesäfestaria, joten alue oli täynnä erilaisia ruokaa ja juomaa myyviä kojuja, pienellä lavalla soitettiin livemusiikkia ja ihmiset istuivat kylki kyljessä pitkillä terassipöydillä. Puista roikkui lamppuja, jotka valaisivat pimenevää iltaa, ja tunnelma oli jotakin festareiden ja kesähäiden välimaastosta. Rakastuin paikkaan samantien, ja istuimmekin siellä jokaisen päivän päätteeksi.




Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche



KaDeWe


Matkamme toisena päivänä, sunnuntaina, päätimme lähteä kiertämään itäisen Berliinin nähtävyydet kulkien jalan. Otimme bussin ja lähdimme matkaan. Ensimmäisenä kaikista must see -listallani olevista nähtävyyksistä vastaamme tuli Holokaustimuistomerkki, joka on noin 2700 betonikuutiota sijoitettu vierekkäin epätasaiseen maastoon. Olisi ollut hauska lähteä kiertelemään tuota erikoista labyrinttia, mutta olin jo tuossa vaiheessa väsynyt, ja ajattelin ettei aika riitä kaikkeen ylimääräiseen. Niinpä hetken tarkastelun jälkeen jatkoimme matkaa ja seuraavaksi päädyimme paikkaan, jossa aiemmin sijaitsi Adolf Hitlerin bunkkeri, Führerbunker. Bunkkerista ei valitettavasti ole mitään jäljellä, joten ainoa mitä näimme, oli asiasta kertova kyltti muuten niin tavallisen näköisen kerrostalonaapuruston edustalla.

Seuraavaksi kävelimme Wilhelmstraßea pitkin, joka toisen maailmansodan aikaan oli natsien hallintokatu, ja isäni sanojen mukaan, "missä kaikki julmat ideat ja juonet päätettiin". Tämän jälkeen päädyimme Berliinin muurin raunioille. Suurin osa muuristahan on jo purettu, ja sen kulkureitin voi nyt jäljittää seuraamalla kaupunkia pitkin kulkevaa maahan asennettua janaa, mutta lyhyehkö pätkä muuria seisoo yhä paikoillaan. Olin aina luullut muurin olevan isompi ja jämäkämpi, joten yllätyin huomatessani sen olevankin melko ohut ja ei erityisen korkea. Toisaalta, yhden yön aikana olisi ollut hankalaa rakentaa kovinkaan suurta seinämää, ja muurin lisäksi aikanaan paikalla olivat myös piikkilangat ja aseistautuneet sotilaat, jotka pitivät ihmiset omalla puolellaan. Kuljimme Potsdamer Platzin lävitse ja Checkpoint Charlieen, joka muurin aikoina toimi rajanylityspaikkana Itä- ja Länsi-Berliinin välissä. Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta tämä oli yksi suosikkejani kaupungin nähtävyyksistä. Alueella seisoo vieläkin kaksi sotilasta vartiossa (nyt ehkä enemmänkin näön vuoksi kuin ketään vahtimassa) ja vieressä on kyltti, joka sanoo

YOU ARE LEAVING THE AMERICAN SECTOR
ВЫ ВЫЕЗЖАЕТЕ ИЗ АМЕРИКАНСКОГО СЕКТОРА
VOUS SORTEZ DU SECTEUR AMÉRICAIN 
SIE VERLASSEN DEN AMERIKANISCHEN SEKTOR

Pitkän kävelymatkan jälkeen pysähdyimme Alexanderplatzille, ja istuimme alas levähtämään. Sain kokea ensimaistiaiseni bratwurstista, jonka totesin olevan paljon parempaa kuin HK:n siniset ja muut suomalaiset makkarat. Ruokatauon jälkeen päätimme viettää tunnin venekiertoajelulla. Mitään uutta tietoa rakennuksista tai nähtävyyksistä emme saaneet, mutta kyydissä oli leppoista istua, siemailla juomia ja nauttia auringosta. Mukana ollut opas oli myös erittäin hauska ja suloinen! Veneretken jälkeen kävelimme katsomaan Brandenburgin porttia ja aivan sen vieressä olevia muistoristejä, jotka olivat kiinnitetty aitaan kadun varteen. Ne olivat muistoksi ihmisille, jotka olivat yrittäneet, ja epäonnistuneet, päästä muurin ylitse Länsi-Berliinin puolelle. Risteissä luki henkilöiden nimiä ja tietoja heistä, ja tuorein uhri oli jopa 80-luvun lopulta. Päätimme lähteä käymään Olympiastadionilla. Saimme kuitenkin nähdä sen vain ulkoa päin, sillä pääsymme sisälle evättiin turkkilaisten vaalien, tai jonkin vastaavan, vuoksi. Palasimme junalla takaisin hotellille ja kävimme syömässä kreikkalaisessa ravintolassa.

Maanantai meni hyvin rauhallisissa merkeissä, minä ja äitipuoleni Henna vietimme suurimman osan aikaa vaatekauppoja kierrellen. Normaalisti en pidä shoppailusta, mutta yllättäen kun pääsee uuteen kaupunkiin ja aivan uusiin kauppoihin, innostusta riittää ja ihania ostoksia löytyy joka paikasta. Päätinkin olla välittämättä rahasta ja ostin kaiken mikä sattui miellyttämään. Mukaani kaupoista lähti farkut, harmaa t-paita/toppi, nahkahame, musta haalarihousu-asu ruskealla vyöllä, suuri käsilaukku, oranssit korkokengät, massiivinen rannekoru ja kokoelma pieniä meikkisuteja. Ei siis kovinkaan paljoa, mutta minun mittapuuni mukaan runsas saalis! Ostin myös muutaman matkamuiston, shottilasin, joka on kuin pienoisversio oluttuopista (siinä on kahvakin) sekä nyrkinkokoisen palasen Berliinin muuria. Murikka maksoi vain 7 euroa ja sen mukana tuli aitoustodistus, joten mielestäni oikein hyvä hankinta, ihan vain muistoksi. Ostamatta jäi vielä jääkaappimagneetti ja tuliaisia kotiin, mutta päätin hoitaa ne myöhemmin. Kävimme kaupassa ostamassa hieman herkkuja ja illansuussa lähdimme kaupunkifestarialueelle. Aukion laidalla istui nuori mies myymässä "lomatatuointeja", joita hän maalasi ihmisten iholle ja joiden hän sanoi kestävän kaksi viikkoa. Shoppailu- ja rahantuhlaushuumassani päätin hankkia itselleni sellaisen, ja hetken pohdittuani, haluanko ranteeseeni neliapilan vai äärettömyyden merkin, valitsin jälkimmäisen. En tiedä mitä ainetta mies tatuointeihinsa käytti, mutta seos oli aivan kuin normaalia maalia, haisi tervalle, ja on todellakin kestänyt nyt jo viikon. Hotellille palasimme tavallista aikaisemmin, ja minä vietin loppuillan peiton alle käpertyneenä, kaupasta ostamiani suklaita ja sipsejä syöden, ja The Big Bang Theory -maratonia televisiosta katsoen... saksankieliset dubbaukset ovat samaan aikaan sekä huvittavia että ärsyttäviä.


Holocaust-Mahnmal - Denkmal für die ermordeten Juden Europas -
The Memorial to the Murdered Jews of Europe



Führerbunker

Berliinin muuri


Checkpoint Charlie

Berliner Dom, Berliinin tuomiokirkko

Berliner Fernsehturm - Berliinin televisiotorni


Weltzeituhr - maailmankello



Brandenburger Tor

Olympiastadion



Tiistaina lähdimme käymään Sachsenhausenin keskitysleirillä, joka sijaitsee Oranienburgissa, alle tunnin junamatkan päässä Berliinistä. Sachsenhausen ei ollut suurimpia keskitysleirejä, mutta yksi tärkeimmistä, sen ollessa aivan pääkaupungin vieressä. Suurin osa leirin yli 200 000 vangista ei suinkaan ollut juutalaisia, vaan paikalle tuotiin monia poliittisia vastustajia, tavallisia rikollisia, homoja sekä myös kodittomia ja työttömiä. Kiersimme leiriä opastetulla kierroksella, ja oppaamme Asleigh kertoi monia tarinoita, joita paikan seinät pitivät sisällään. Järkyttävintä minulle oli kuulla, kuinka jokaiselta vangilta oli sisäänkirjattaessa kysytty "miksi sinut tuotiin tänne", ja kun eräs juutalaisvanki ei ollut osannut vastata, hänet oli hakattu ja käsketty siivoamaan oma verensä lattialta. Muuten päiväreissu ei minua kamalasti shokeerannut, vaikka olisi voinut luulla sen olevan henkisesti raskas.

Niin hienoa kuin olikin viimein päästä vierailemaan keskitysleirillä (olen jo pitkään halunnut kokea sen), tämä oli minulle pienoinen pettymys. Suurin osa alueen rakennuksista oli purettu ja vain perustukset olivat jäljellä, ja vankien entisiin asuin- ja oleskelutiloihin oli raahattu näyttelyesineistöä, mikä, niin kiinnostavaa kuin onkin, lannisti historiallista tunnelmaa. Olisin halunnut nähdä alueen ja paikat tismalleen sellaisena kuin ne olivat 70-80 vuotta sitten. Myös kaasukammiot ja krematorio oli purettu, ja näimme rakennuksen, jossa henkensä menettivät kymmenet tuhannet viattomat, vain perustusten ääriviivojen (ja muutaman uunin) kautta. Eristyssellien pihalla oli vielä muutama kidutusväline pystyssä.

Käytimme aikaa leirin kiertämiseen noin viisi tuntia, joten kaikkea emme ehtineet mitenkään nähdä. Olen kuitenkin tyytyväinen vierailuuni, se oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. Niin kauheaa kuin nämä leirit ja niiden toiminta olikin, en voi olla hämmästelemättä miten hyvin toimiva, loogisesti ja tarkasti suunniteltu oli tuo koko järjestelmä, jota natsit käyttivät toiminnassaan. Jopa leirialueen muoto oli suunniteltu niin, että sitä oli helppo vahtia vartiotornista. Vierailu ei tuonut minulle sitä itkukurkussa-fiilistä, josta monet ovat puhuneet, mutta reissun arvoinen se oli. Lempipaikkani leirillä oli sisäänkäynti, portti jossa lukee "ARBEIT MACHT FREI". Nuo sanat yhdistävät kaikkia keskitysleirejä, ja toivat valheellista toivoa vangeilleen. Se on mielestäni hyvin traagista.















Palattuamme Zoologischer Gartenin rautatieasemalle kävin ostamassa viimeiset matkamuistot pikkuisesta kaupasta. Pari jääkaappimagneettia ja I BERLIN -mukit, minulle ja äidille tuliaisiksi. Jalkani olivat hajota kipuun ja väsymykseen, mutta pakotimme itsemme liikkelle, olihan viimeinen ilta. Vaihdoin hotellilla ylleni uudet vaatteeni ja lähdimme keskustaan. Kävimme syömässä Kentucky Fried Chicken -pikaruokaravintolassa (sillä emme jaksaneet etsiä parempaakaan), ja loppuillan vietimme kaupunkifestarilla sekä samassa irkkupubissa, jossa olimme istuneet kaksi päivää aiemmin. Tieto siitä että seuraavana päivänä tulisi jättää hyvästit tuolle ihanalle kaupungille sai minut pysymään hereillä, joten yön pikkutunneille asti kiersimme paikasta toiseen ja vielä hotellille päästyämme ei uni olisi tahtonut tulla.

Keskiviikkona emme enää ehtineet tehdä muuta kuin pakata kiireellä, luovuttaa hotellihuoneet kello 12 mennessä ja palaamaan bussilla lentokentälle. Siellä söimme pikaisen aamiaisen, ja minä löysin jotakin ostettavaa taxfreesta; Jägermeister-paketti, jossa oli 2 puolen litran pulloa sekä hopeinen taskumatti. Jekku ei ole suosikkijuomaani, mutta taskumattia olin etsiskellyt jo pidemmän aikaa. Tulipa sekin sitten hankittua!


Lento kotiin tuntui menevän vieläkin nopeammin kuin edellinen, ja takaisin Helsingissä jouduin viettämään kolme tuntia Kampin linja-autoasemalla odottamassa yökyytiä kotiin. Ikävä Berliiniä kohtaan alkoi samalla hetkellä kun lentokoneemme nousi ilmaan, ja toivoisin jo pääseväni takaisin. Nähtävyydet olivat todella kiinnostavia ja kauniita, mutta eniten jäin kuitenkin kaipaamaan Ku'dammin kesäfestivaalia, sen iloista tunnelmaa. Ehkä joskus vielä palaan tuohon kaupunkiin.




Erilaiset wurstit ovat Saksassa suosittua ruokaa - vasemmalla currywurst ja oikealla bratwurst



Vaikka olut ei yleensä maistuisi, niin kyllähän sitä pitää Saksan reissulla juoda!




Siegessäule




 




Kaksi viikkoa kestävä lomatatuointi, 7 euroa



Auf Wiedersehen!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti