maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ilosaarirock 2014

Viime viikonloppuna Joensuussa juhlittiin Ilosaarirokin merkeissä. Vaikka festarilla ei esiintynytkään ketään minulle elintärkeää artistia/bändiä (paitsi Herra Ylppö & Ihmiset, jonka voisin luokitella suosikkibändeihini), niin olin päättänyt lähteä itsekin. Olin pyytänyt lähes kaikkia ystäviäni lähtemään mukaan, mutta lopulta lyöttäydyin itse lukioaikaisen kaverini Katariinan, ja hänen ystäviensä seuraan. Festari alkoi vasta lauantaina ja jatkui sunnuntaihin, mutta minä hankin lipun ainoastaan ensimmäiselle päivälle. Leirintälipun ostaneena pääsin alueelle jo perjantaina, ja sinne saavuttuani istuimme Katan ja muiden kanssa teltoilla juomassa, ja kävimme festarialueella katsomassa Töminä-klubin esiintyjiä. Nukkumaan menin kaupungissa asuvan tätini asunnolle.

Lauantaina alkoi itse festari ja esiintyjiä, joita odotin innolla. Palasin alueelle aikaisin aamupäivästä, joten telttakommuunissa paahtavan auringon alla tuli istusttua ennen ensimmäisenkään bändin esitystä. Sää oli lähes tukahduttava koko päivän ajan ja lähes kaiken aikaa istuessamme paikallamme retkituoleissa, jotka olin käynyt aamulla ostamassa, rusketus tarttui vähän liiankin hyvin. Jokainen meistä oli saanut hävyttömät rusketusrajat ympäri kehoa, omani näkyvät selkeästi ranteessa, jossa pidin rannekkeita.

Päivällä kävin katsomassa J. Karjalaisen esitystä päälavalla. Ainoa kappale, jonka artistilta muistin, on Hän, joka soitettiinkin keikan puolivälissä. Muutama muukkin laulu oli hyvin tutun oloinen, mutta vain tämä yhden halusin välttämättä kuulla. Laulu on ihanan kesäinen ja nostalginen. Sen kuultuani palasinkin takaisin leirintään, ja ryhdyin juomaan teltassa lämmenneitä siidereitä. Muutamaa tuntia myöhemmin palasin festarialueella katsomaan Herra Ylppöä & Ihmisiä, joita olin odottanut kaikista eniten. Parin viime vuoden sisällä olen rakastunut tuohon bändiin, ja kuultuani, että tämän kesän jälkeen he lopettavat, minulle iski pakottava tarve nähdä heidät vielä livenä. Kuten muutkin keikat koko festarin aikana, kävin katsomassa tämänkin yksin - porukkamme musiikkimaut eivät osuneet yksiin niin että olisimme halunneet nähdä samoja esiintyjiä. Pääsin melkein eturiviin, vaikka olinkin paikalla vain minuuttia ennen keikan alkua.

Herra Ylppö käveli lavalle kahden "HUUTAKAA BUU!"-kyltin kanssa, ja ojensi ne eturivissä seisoville. Settilistaan kuului uusimman levyn kappaleita, joihin en ollut perehtynyt kovinkaan paljoa, sekä monia vanhempia, mukaanlukien suosikkini Riisu siipesi sekä Mies murtuu, ja ensimmäinen jonka bändiltä kuulin, Sata vuotta. Rokkaamisen lomassa onnistuin ottamaan kuvia ja kuvaamaan myös muutaman videon, joista yksi löytyy tämän postauksen lopusta. Ääni käheänä ja pää pehmeänä liiasta auringosta pompin ja lauloin koko keikan ajan, ja sen loputtua jäin seisoskelemaan lavan lähettyville, ja kysyin lähistöllä vahtineilta järjestyksenvalvojilta, olisiko minun mahdollista saada bändin settilistaa. Toinen heistä kävi tutkimassa lavaa, ja toi minulle sekä settilistan, että käsikirjoitetun paperin, jossa oli muistiinpanoja kaikesta mitä Herra Ylppö oli biisiensä välissä sanonut. Minulla on aavistukseni siitä, kenen käsialaa teksti on... Mukava pieni konkreettinen muisto keikasta, vaikka listaa kysellessäni minulta tultiin kysymään "miksi ihmeessä tarvitsen settilistan, juurihan minä sen kuulin".

Loppupäivä meni illan viimeisiä esiintyjiä odotellessa, joista ensimmäinen, Studio Killers, aloitti viisi tuntia Ylpön jälkeen. Yhtye esiintyi Tähtiteltassa, joka oli ahtautunut aivan täyteen. Omaa hölmöyttäni (ja myös koska minulla oli Hese-ateria syömättä) olin paikalla tarkalleen kello 22.00 ja ensimmäisen kappaleen aikana tunkeudun ihmispaljouden lävitse lähemmäs lavaa. Kuitenkin jäin aivan teltan perälle, ja lavalle oli hankalaa nähdä kaiken sen sekamelskan keskeltä. Siltikin tunnelma oli aivan mieletön, ja pysyin paikoillani koko 75minuuttisen ajan. Näen asian niin, että tämäntyyppisillä keikoilla tärkeintä ei ehkä olekaan nähdä lavalle, vaan nauttia musiikista ja riehua sen tahtiin, ihan vaikka silmät kiinni tai katse kohti teltan kattoa. Muutaman kerran kun joku esiintyjistä sanoi jotain yleisölle (laulaja Teemu Brunila taisi itsekin sanoa jotain, mutta sellaisessa melussa oli mahdotonta saada selvää), yleisö alkoi hurrata, vaikka en usko kenenkään edes erottaneen sanoja. Ehkä eturivissä olisi ollut selkeämpää.

Studio Killersin jälkeen päälavalla esiintyi illan viimeinen bändi, Happoradio, joka oli minulta jäänyt välistä viime kuussa Visulahden Juhannuksessa. Nyt päätin siis mennä katsomaan keikan kokonaan. Esitys oli hieno ja viimeisen kappaleen aikana ilmaan ammuttiin ilotulituksia. Odotin kovasti kuulevani kappaleen Unelmia ja toimistohommia, mutta sitä ei soitettu. Muuten keikka oli erittäin kiva!

Viimeisen esityksen jälkeen palasin leirintäalueelle, jossa lähes kaikki tutuistani olivatkin jo käyneet nukkumaan. Itseäni ei väsyttänyt ja halusin pysytellä alueella niin pitkään kuin vielä oli mahdollista, joten lähdin paikalla myös olevien tuttujeni, Henrin ja Oton, teltalle, joka sinnitteli kasassa jeesusteipin voimalla. Kello oli jo paljon ja kaikki tuntuivat olevan väsyneitä, mutta jos olisin siinä vaiheessa lähtenyt pois, en olisi päässyt enää takaisin, joten päätin pysytellä leirinnässä viime hetkeen asti. Parin tunnin ajan kiertelimme leirintäaluetta, ostimme kahvia ja kuuntelimme musiikkia, ja lopulta, joskus aamukolmen ja neljän välillä, menimme nukkumaan.

Sunnuntai-aamuna hengailin vielä hetken leirinnässä, kunnes hieman ennen puoltapäivää palasin takaisin tätini asunnolle. Muutamia tunteja myöhemmin lähdin kohti Mikkeliä. Miksi en jäänyt rokkiin sunnuntaiksi, johtui siitä ettei siellä ollut enää yhtäkään esiintyjää jota olisin halunnut nähdä. Nyt jälkeenpäin ajatellen olisi tietenkin pitänyt ostaa liput molemmille päiville, ja pyhittää jälkimmäinen sitten vaikka pelkälle riehumiselle. Automatkalla kotia kohti huomasin kaipaavani takaisin festarille. Ehkä ensi vuonna sitten uusiksi! Tämä oli erittäin hauska ja tapahtumarikas viikonloppu, josta jäi paljon hyviä muistoja.









Herra Ylppö & Ihmiset

"Sinä olet minun ainoa taivas, olet ainoa maa. Sinä olet minun ainoa aurinko, olet ainoa kuu."



Studio Killers



                                     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti