maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannus mökillä ja Visulahdessa

Tänä vuonna juhannus vietettiin hieman kylmemmässä säässä kuin on totuttu. Mökin pihalla oleskelusta ja uimisesta ei siis tullut mitään, ja kaiken mökillä viettämäni ajan käytin mielelläni sisällä, sohvannurkkaan tai peiton alle käpertyneenä, lukemalla Anna Kareninaa tai katsomalla True Detectivea. Kyllähän ajan sai kulumaan niinkin, vaikka ajoittain saattoi tulla hyvinkin tylsää.

Menin mökille äitini kanssa jo torstaina, jolloin siellä ei vielä ollut muita. Loput sukulaisistani, isovanhemmat, tädit ja serkut perheineen tulivat perästä päin, suurin osa vasta perjantaina. Toisin kuin lapsuuteni juhannuksina, kaikki eivät saapuneet paikalle ollenkaan, joten tunnelma oli hyvinkin rauhallinen. Tänä vuonna kukaan ei edes suuttunut tai tapellut keskenään, mikä on meidän keskuudessamme hyvinkin tavanomaista.

Juhannusaaton päivä ja ilta meni madellen, aika kului hitaasti ja tylsyyteen oli kuolla. Kävin veneilemässä serkkujeni ja serkkuni mukana tulleen ystävän kanssa, ja myöhemmin pelailimme korttia sekä mölkkyä. Ruoka-aikaan söimme kaikenlaista grilliruokaa ja paikalla kävi myös pari vierasta.

Serkkuni olivat ostaneet vesitrampoliinin ja laittoivat sen kellumaan järvelle, mutta itse en ehtinyt kokeilla sitä - vesi oli niin jäätävää etten kehdannut käydä uimassa kuin kahdesti ja silloinkin hyvin nopeasti, ja toisekseen trampoliinia paikallaan pitänyt ankkuriviritelmä petti ja trampoliini vedettiin rantaan odottamaan seuraavaa päivää. Illalla saunomisen jälkeen pelasimme, tapamme mukaan, Trivial Pursuitia. Arvatkaa kuka voitti? ...Tietenkin.







 



 



Lauantai-aamuna heräsimme melko myöhään, ulkona satoi ja sää oli muutenkin ankea. Tuleva päivä ja ilta, jotka oli tarkoitus viettää ulkona, eivät kuulostaneet järin houkutteleville. Jonkin ajan päästä sade kuitenkin lakkasi, eikä sitä loppupäivänä enää liiemmin näkynyt. Aamiaisen ja parin tunnin heräilemisen jälkeen lähdin käymään kotona, vaihtamassa päälle lämpimämpää vaatetta ja syömässä, ennenkuin suuntasin kohti Visulahtea, jossa järjestettiin pieni juhannusfestari.

Festarille olin menossa ystäväni Tian, ja hänen, minulle tuntemattomien, kavereidensa kanssa. Pääsin perille joskus kello 16 jälkeen, ja ensimmäiset tunnit istuimme parkkipaikan reunalla, varaamassa autopaikkaa toisille. Ensimmäistä kertaa sisälle festarialueelle astuin vasta kuuden aikoihin.

Yhden päivän lippu maksoi 42 euroa, eli aika lailla liikaa verrattuna siihen miten pieni festari on kyseessä. Päätin kuitenkin hankkia sen sillä en olisi jaksanut koko viikonloppua eristyksissä mökillä, ja lisäksi halusin palavasti nähdä lauantain viimeisen esiintyjän, Eppu Normaalin. Sen, Happoradion ja Kaija Koon lisäksi paikalla oli vain huonoja esiintyjiä. Tai no ei välttämättä huonoja, jokaisella on makunsa, mutta sanotaanko että minun musiikkimakuni ulkopuolella olevia esiintyjiä. Varmasti Skandinavian Hunksien esitys olisi ollut hauska, mutta vietettyämme suurimman osan päivää parkkipaikalla, auton ympärillä hengaillen, jäi sekin näkemättä.

Syy siihen miksi vietimme niin paljon aikaa alueen ulkopuolella, oli anniskelualueen korkeat hinnat. Yksi pieni olut maksoi 7 euroa, ja pikkuruinen shotti peräti euron vähemmän. Hinnoista huolimatta juomia ostetaan festareilla hyvin paljon, joten juomien myyjälle tämä on vain mahtava juttu.  Loppuillasta kävimme hetken aikaa istumassa anniskelussa, josta minä ostin kiskurihintainen oluen, mutta muuten nautimme eväitämme porttien ulkopuolella. 





 


 




Kyllä me muutaman esiintyjänkin onnistuimme näkemään kaiken sen turhanpäiväisen pyöriskelymme välissä. Ensimmäisenä kävimme katsomassa Mikael Gabrielia, joka ei kuulu jokapäiväiseen soittolistaani, mutta kuljin muiden perässä, ja he halusivat nähdä tämän esiintyjän. Myöhemmin illalla näimme Kaija Koon keikan loppuosan, johon kuului kappaleet Kaunis rietas onnellinen sekä Tinakenkätyttö. Näistä minäkin pidän! Ensi kerran Kaija Koon tulee näkemään Jurassic Rockissa, ja pohdinkin pitäisikö silloin mennä katsomaan keikkaa ihan kunnolla. Happoradion onnistuimme välttämään ollessamme jälleen kerran parkkipaikalla, mutta festarialueelle kulkiessani kuulin kaukana soivan Unelmia ja toimistohommia ja lauleskelin mukana. Jos olen muutaman viikon päästä menossa Ilosaarirockiin, näen bändin kyllä siellä uudestaan.

Illan viimeinen esiintyjä, se jonka takia olin koko lipun hankkinut, oli yksi suomalaisen musiikin ikuisesti loistavia tähtiä, Eppu Normaali. Katsoin keikan yksin, sillä parikymmentä minuuttia ennen sen alkua ilmoitin muille haluavani mennä ajoissa odottamaan, saadakseni hyvät paikat. Muut eivät tuntuneet innostuvan ajatuksestani joten lähdin itsekseni seisoskelemaan lavan eteen. Odotus olikin ohi nopeasti ja pian keikka alkoi, ja minä, huolimatta siitä että edessäni seisoi kaksimetrinen mies, olin erittäin mukavalla paikalla aivan parin metrin päässä lavasta.

Suhteeni tähän bändiin on sellainen, etten tavallaan tiedä heidän kappaleitaan, mutta toisaalta tiedän ne kaikki. Toisin sanoen monet heidän biisinsä ovat sellaisia, jotka jokainen on kuullut ja joista kaikki tykkäävät, mutta en koskaan muista niitä, ennenkuin kuulen ne uudelleen. Vaikka kuuntelin bändin kappaleita vielä aamulla mökillä ollessani, koin keikan aikana monia "ainiin!" ja "ahaa" -hetkiä. Yllättävän hyvin muistin jopa sanat, ottaen huomioon etten kuuntele tätä musiikkia säännöllisesti tai usein. Mutta nyt tilanne voi muuttua, sillä keikasta jäi niin hyvä fiilis ja muisto, ja tuntuu kuin olisin yllättäen löytänyt kauan kadoksissa olleen suomirokin viehätyksen.

Bändi soitti monia tuttuja kappaleita, muunmuassa Murheellisten laulujen maa, Baarikärpänen, Urheiluhullu, Tahroja Paperilla, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Suolaista sadetta. Valitettavasti emme kuulleet kappaletta Vuonna 85, josta moni oli niin varma, että vielä keikan päätyttyä jäivät lavan eteen seisomaan ja odottamaan encorea. Lopulta uskoimme että keikka on todella ohi ja minäkin lähdin haikeana mutta tyytyväisenä etsimään ystäviäni parkkipaikalta. Sitä ennen sain itselleni muistoksi bändin settilistan, jonka lavan edessä vahtineet järjestyksenvalvojat minulle lahjoittivat.





 





Muut löydettyäni seisoskelimme hetken aikaa jo kylmässä yöilmassa, kunnes päätin soittaa itselleni kyydin kotiin. Eppujen settilistan ja hyvän mielen lisäksi sain festareilta muistoksi "väliaikaisen kesäheilan", pahvisen naisen, jonka Tia löysi lojumasta, ja antoi minulle. Festareilla oli siis joku Suomi24 deitti-tapahtuma - onnenpyörästä saattoi voittaa pahvisen kesäheilan. Olisin halunnut pahvimiehen, mutta sain lohdutuspalkinnoksi pinssin, jossa lukee "Kuuma puuma".

Tämä Visulahden Juhannus oli ensimmäiseni, mutta en osaa sanoa, lähtisinkö sinne enää tulevina vuosina. Se riippuu varmaankin esiintyjistä, sillä huvin vuoksi ei tuollaista summaa lipusta kannata maksaa. Festari oli kuitenkin niin pieni, ettei siellä ole mitään ideaa olla muuten kuin esityksiä katsoen. Kylmästä ilmasta huolimatta minulla oli kuitenkin kivaa, Tian kaveriporukassa oli hauskaa, vaikken heitä tuntenutkaan. Kokonaisuudessaan tämä juhannus oli oikein mukava.


PS. Kuten aiemmin kirjoitin, aloin alle viikko sitten katsoa uutta TV-sarja True Detectivea. Tykästyin kovasti ohjelman tunnarikappaleeseen (The Handsome Family - Far from any road), jollain tapaa se on mielestäni hyvin kesäinen.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti