perjantai 2. toukokuuta 2014

Vapun juhlintaa




Tänä vuonna vietin vappuaattoa vain muutaman ystäväni seurassa, ja vaikka juhlinta venyikin aamuun saakka, koen illan menneen odotettua rauhallisemmin. Kahdentoista tunnin juhlimisen aikana ehdimme kiertää monia paikkoja ja juomaakin kului lahjakkaita määriä, mutta silti mitään erityisen jännittävää ei tuntunut tapahtuvan. Ainoa, mikä seuraavana aamuna muistutti minun olleen juhlimassa, oli kuumeinen ja huonovointinen, väsynyt olotila.

Keskiviikko oli vielä työpäivä, ja myös päiväkodissamme juhlittiin vappua. Lapset ja osa työntekijöistäkin oli pukeutunut naamiaisasuihin ja joka nurkka oli koristeltu ilmapalloilla ja serpentiinillä. Ruokailun jälkeen herkuteltiin perheiden lahjoittamilla sipsi-karkki-keksi-herkuilla. Kotiin pääsin lähtemään tavallista aikaisemmin, puoli kolmen aikoihin, ja ystäväni Helene tuli luokseni samaa matkaa. Heti ovesta sisään päästyäni korkkasin viinipullon ja aloin valmistautua iltaa varten.

Kuuden aikoihin Anne tuli hakemaan meitä hänen luokseen, ja otimme myös Amandan kyytiin matkan varrella. Annella ollessamme saimme myös syötyä hieman vappuun sopivaa suolaista ruokaa, kuten hodareita ja lihapullia, sekä kotonani paistamia munkkeja. Avasimme myös Helenen tuoman skumppapullon ja istuimme parvekkeella pidemmän tovin jutellen ja nauraen mitä tyhmemmille asioille.





 

Päätin koristella Fanta-Ufoshot-pulloni yltä päältä serpentiiniin, ja teippasin sen kylkeen vielä kimeä-äänisen vappupillin, joillaisiin innostuimme puhaltelemaan illan aikana. Löysin neljä sellaista etsiessäni serpentiinejä kotona, ja lahjoitin tytöille omat pillit, ainoana vaatimuksena etteivät he kadota tai hajota niitä. 
Kaikki Heleneä lukuunottamatta onnistuivat tässä.





Kymmenen jälkeen lähdimme keskustaan ja suuntasimme istumaan Naisvuorelle, jonne myös aivan sen juurella asuva Milla saapui. Paikka näytti hyvin autiolle, muutamia nuoria lukuunottamatta. Minä ja Milla intouduimme laulamaan kovaan ääneen kesäteatterin katsomossa, ja saimme sekä ihan ystävällistä, että hieman töykeämpää palautetta vähän matkan päässä olelleilta ala-ikäisiltä, jotka pelkäsivät meidän houkuttelevan poliisit paikalle mekastuksellamme. 

 Päädyimme hengailemaan Kirkkopuistoon, joka olikin tulvillaan ihmisiä, vaan ei moniakaan tuttuja. Istuimme puiston penkillä kunnes juomamme oli juotu ja kylmyys alkoi vaivata, jonka jälkeen lähdimme Stoppari-baariin. Ajoituksemme oli täydellinen, sillä pääsimme sisään ilman jonottamista, mutta alle tuntia myöhemmin kun kävimme ovien ulkopuolella, jonoa oli kertynyt pitkin katua. Tuonakaan iltana emme kuulleet Mikkelin omassa rokkibaarissa kunnollista rokkia laisinkaan, vaan enemmänkin ysäridiskoa ja muuta naurettavaa tanssimusiikkia - en oikeastaan muista mitä siellä soitettiin, en kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota. Paikka oli kuitenkin aivan täynnä, joten vapaan pöydän löytäminen oli hieman hankalaa. Ostimme muutamia drinkkejä ja kokonaisen skumppapullon, mutta (luojan kiitos), minulla kului rahaa vain vajaat 15 euroa.






Lopulta tungos, musiikki ja meno kokonaisuudessaan kävivät tylsäksi, joten päätimme vaihtaa baaria, ja lähteä torin toisella puolella sijaitsevaan Kellariin. Minä ja Milla teimme vielä kierroksen Kirkkopuistoon, ja muut lähtivät suoraan baaria kohti. Sinne saimmekin jonottaa useamman kymmenen minuuttia, mutta aika kului nopeasti kun juttelimme ympärillä olevien tuttujen kanssa. Sisällä oli täyttä, vieläkin enemmän kuin edellisessä paikassamme. Suuntasimme istumaan karaokepuolelle ja valtasimmekin lavan Millan kanssa, laulaen Yön Joutsenlaulun. Kellarin karaokelista on hyvin suppea ja täynnä tämän kaltaisia klassikoita, joten mitään erilaisempaa sieltä on hankala löytää.

Päätimme häipyä baarista noin kolmen aikoihin, jo hyvissä ajoin ennen pilkkua, ja muiden kadotessa kukin tahollensa, minä ja Milla suuntasimme takaisin Naisvuorelle. Jäimme istumaan sen rinteeseen muurin kupeeseen, katselemaan puihin heijastuvaa auringonnousua ja juttelemaan niitä näitä, niin syvällisiä pohdintoja kuin siinä vaiheessa aamuyötä enää voi. En jaksanut enää lähteä hortoilemaan kotia kohti, joten linnoittauduin nukkumaan Millan ja Jessen olohuoneen sohvalle, ja aamulla herätessäni luulin olevani saunassa.





 



 




Annella ollessamme pelleilimme minun television ruutuun liitetyllä kännykkäni kameralla.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti