tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäisloma





Pääsiäinen toi mukanaan hieman tavallista pidemmän viikonlopun, joka tuntui, niin pieni asia kuin onkin, siunaukselta minulle, joka olen taas viime aikoina uupunut ja väsynyt kaikesta. Viime perjantai oli pitkäperjantai, joten lyhyt loma alkoi heti torstai-iltapäivällä töiden päätyttyä, ja vielä viikonlopun jälkeisen maanantain sai nauttia vapaapäivästä. Näille päiville minulla oli paljon suunnitelmia ja tekemistä, joten lepäämiselle ja paljon kaivatulle unelle ei jäänyt liikaa aikaa.

Torstai-illan ja perjantain vietin vielä kotona, ostin itselleni hieman herkkuja ja päätin katsoa Youtuben kautta usean tunnin kestävän A Very Potter Sequel -musikaalinäytelmän. Vaikka olenkin suuri HP-fani, en ole koskaan aiemmin katsonut tätä tai muita Starkid Productionsin Potter-parodioita. Olin hieman ennakkoluuloinen sen suhteen, miten viihdyttävänä pitäisin nuorien opiskelijoiden pienellä budjetilla tekemää parodiaa minulle tärkeästä tarinasta, mutta musikaali osoittautui - vastoin odotuksiani - erinomaiseksi. Vaikka koko homma oli heitetty aivan perseilyksi ja hahmot olivat naurettavia, se ei kuitenkaan tuntunut lapselliselta pelleilyltä, vaan päinvastoin, taidokkaalta, ja erikoiselta, komedialta. Tarinan keksineet henkilöt ovat nerokkaita ja aion katsoa jatkossa lisää saman ryhmän tuotantoa!

Perjantaina Milla tuli meille illasta ja katsoimme loppuun edellisenä viikonloppuna aloittamamme The Walking Dead -maratonin. Sarjahan alkoi jo vuosia sitten, mutta vasta pari kuukautta sitten aloin itse seurata sitä. Katsoin kolme ensimmäistä tuotantokautta muutamaan viikkoon ja seurasin uusimman, eli neljännen, loppuun sitä mukaa kun se ilmestyi televisiosta. Ihastuin ideaan, juoneen ja hahmoihin samantien ja sarjasta tuli yksi suosikeistani. Kiinnostuin kovasti yhdestä näyttelijöistä, Norman Reedusista, ja olen alkanut seurata miehen uraa myös TWD:n ulkopuolelta. Neljäs tuotantokausi loppui ja uusia jaksoja ei ole tullut nyt kolmeen viikkoon, ja ne jatkuvat vasta ensi syksyllä, joten sitä odotellessa on hauskaa katsoa vanhoja jaksoja uudelleen. Niinpä katsoimme Millan kanssa jo kaksi ensimmäistä tuotantokautta. Tarkoituksena oli katsoa viikonloppuna enemmänkin, mutta kesän tulosta ilmoittava sää houkutteli meitä ulos. Juoni jäi ikävästi kesken viimeisimpään jaksoon (vaikka kyllähän minä jo tiedän mitä jatkossa käy), joten toivon uutta maratonia lähiviikoille. Olen toivoton ja turhankin innokas mitä tulee tv-sarjoihin tai elokuviin, joten saattaisin hyvinkin viettää päivän television ääressä mieluummin kuin ulkona auringonpaisteessa.








Lauantaina pääsin ulos neljän seinän sisältä. Alkuillasta näin isääni, joka oli tullut viettämään pääsiäistä Mikkeliin. Vaihdoimme kuulumisia ja aloimme jopa suunnitella mahdollista ulkomaanmatkaa, jonka toteuttaisimme kesällä. Tapaamisen jälkeen suuntasin toiselle puolelle kaupunkia ja kävin piipahtamassa ystäväni Tian kotona, ennenkuin lähdin toisen ystäväni, Annikan, luokse, viettämään tämän synttärijuhlia. Annikan luona ei ollut valtavia bileitä, istuimme iltaa ihan pienellä ja mukavalla porukalla, kuuntelimme musiikkia ja juttelimme, ja ennen puoltayötä suuntasimme keskustassa sijaitsevaan Kellari-baariin. Paikka oli hyvin täynnä, ja pyörimme siellä päämäärättömästi paikasta toiseen, tilasimme hieman juotavaa ja minä kävin karaokessa esittämässä Yön Joutsenlaulun. Ilta ei onnekseni mennyt riehumiseksi ja päättyi suhteellisen ajoissa, ja pääsin nukkumaan jo kolmen jälkeen. Aamulla olo olikin oikein pirteä.






Pääsiäissunnuntaina söimme illallisen sukulaisten kanssa, mummo oli tehnyt useita erilaisia ruokalajeja. Pääsiäinen ei kuulu minulle tärkeisiin pyhiin, enkä tavallisestikaan huomioi sitä erityisemmin, mutta on mukavaa juhlistaa sitä ihan vain normaalia hienommalla aterialla. Lapsena pääsiäinen tuntui olevan monille paljon isompi juttu, silloin käytiin virpomassa, kasvatettiin rikkaruohoa ja odotettiin kukkoa, joka tulisi yön aikana munimaan pääsiäismunia tyynyn alle. Tänä vuonna söin yhden ainoan suklaamunan ja hiippailin eteisessä, niin etteivät oven takana ravaavat naapurin lapset tietäisi kenenkään olevan kotona. Pääsiäinen ei tunnu minulle läheiseltä ehkäpä sen takia, että se on hyvin paljon Jeesus-painotteinen, eikä sen lisäksi tässä juhlapyhässä ole mitään erikoista ja muuta hienoa (kuten joulussa, jossa on kirkollisuuden lisäksi moniakin eri ulottuvuuksia). En erityisemmin edes pidä pääsiäisen herkkuruoista kuten mämmistä tai pashasta. Joten näin aikuisiällä pääsiäinen ei merkitse minulle mitään muuta kuin muutamaa ylimääräistä vapaapäivää.








Maanantaina nautin viimeisestä lomapäiväistä ulkosalla, lähdimme Millan ja Amandan kanssa viettämään piknikkiä Naisvuorelle. Otimme viltit ja eväät mukaan ja istuimme vuorenrinteellä, kuuntelimme musiikkia ja otimme paljon valokuvia. Kesä alkaa jo tosiaan olla nurkan takana, vaikka vasta hetki sittenhän ulkona satoi räntää ja päivätkin olivat pimeitä. Vaikka olen hieman harmissani siitä, etten ehtinyt koko talvena käydä kertaakaan laskettelemassa tai luistelemassa, niin olen jo ehdottoman valmis heittämään hyvästit kylmyydelle ja pimeydelle, ja nauttimaan aurinkoisesta säästä. Sään mukana kuvioihin on ilmestynyt jälleen tuhannet inhottavat pikku ötökät, jotka ovat yksi kesän harvoista huonoista puolista. Täytyy kai tänäkin kesänä varata rahaa hyttyskarkotteisiin ja muihin sellaisiin.

Emme jaksaneet aivan koko päivää istua vuorella, joten lähdimme kiertämään keskustaa ja etsimään terassia, jolle olisi mahtunut istumaan. Lopulta päädyimme Jälkipeliin, joka ei ollut aivan mitä suunnittelimme, mutta sai kelvata, kun Milla osti itselleen yhden juoman. Kävimme vielä Kirkkopuistossa katsomassa, josko siellä olisi ihmisiä, ja lopulta illan lähestyessä palasin kotiin, vastaanottamaan tuskaisan totuuden seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä. Kesäinen sää on nyt totisesti herättänyt lomafiilikseni, joten onneksi töitä minulla ei ole enää pitkään.







 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti