lauantai 29. maaliskuuta 2014

Only Lovers Left Alive

Tom Hiddlestonin ja Tilda Swintonin tähdittämä kauhuromanttinen elokuva Only Lovers Left Alive pyöri monilla elokuvafestivaaleilla viime vuonna, mutta ilmestyi vasta nyt muutamiin ja harvoihin elokuvateattereihin - suureksi onneksemme myös Mikkeliin. Olin odottanut tämän filmin näkemistä yli vuoden, eikä odotus ollut turhaa. Uudenlainen ja taiteellinen vampyyrirakkaustarina on ehkä yksi parhaimpia koskaan katsomiani elokuvia. Kulttiohjaaja Jim Jarmusch ansaitsi täyden kunnioitukseni samantien.







Tarinan päähenkilöt ovat ikivanhat vampyyrirakastavaiset, positiivinen ja luontoa rakastava Eve (Tilda Swinton) ja melankolinen muusikko Adam (Tom Hiddleston). Eve nauttii elämästään Tangerissa kun taas Adam piileskelee maailmalta vinyylilevyjensä ja soittimiensa keskellä, suuressa talossaan Detroitissa. Välimatka ei lannista pariskunnan rakkautta, mutta Adamin synkät ja itsetuhoiset ajatukset saavat Even palaamaan rakkaansa luokse. Myös Even kuriton ja rasittava pikkusisko Ava (Mia Wasikowska) ilmestyy Adamin oven taakse, ja tekee kaksikon elämästä hankalaa. Ava tyhjentää Adamin O-negatiivinen-varastot ja juo kuoliaaksi Adamin kiltin mutta tietämättömän ihmisystävän Ianin (Anton Yelchin). Adam ja Eve potkaisevat Avan ulos kotoaan, hävittävät ruumiin ja pakenevat Tangeriin. Muissa rooleissa nähdään John Hurt Even ystävänä Christopher Marlowena ja Jeffrey Wright Adamin diilerinä tohtori Watsonina.






Suurta juonta tai tapahtumaketjua elokuvassa ei ollut, vaan siinä keskityttiin lähinnä tunnelman ja vampyyrien elämän kuvaamiseen. Molemmissa onnistuttiin täydellisesti. Elokuva oli visuaalinen taideteos, niin kuvaustapa ja värimaailma kuin lavasteet ja etenkin hahmojen ulkoinen olemus olivat synkällä tapaa kauniita ja hyvin vangitsevia.Vampyyrihahmojen ulkonäkö oli upea, rakastuin heidän pitkiin ja hieman takkuisiin hiuksiinsa (näyttelijöiden peruukit oli tehty muunmuassa jakin karvasta). Hienoa oli mielestäni myös se, miten päähenkilöiden Adamin ja Even erilaisuutta oli korostettu myös ulkoisesti - blondi ja vaaleita asuja käyttävä Eve oli aurinkoinen ja positiivinen, tasapainoinen ja rauhallinen, kun taas kokonaan mustiin pukeutuva Adam oli synkkä myös mieleltään.

Musiikki oli elokuvassa muutenkin tärkeässä roolissa, joten siihen oli osattu panostaa. Soundtrackin kappaleita löytyi eri tyylilajeista ja aikakausilta, mutta kaikkia yhdisti elokuvaan tyypillinen, hieman apea, tunnelma. Nykyajan suosituimmat hitit eivät olisi sopineet elokuvaan mitenkään päin. Pidin siis musiikkivalinnoista erittäin paljon, ja olenkin kuunnellut niitä jo enemmänkin. Vaikka elokuva olikin hieman synkistelevä, huumoria ei siitä puuttunut. Ironisia vitsejä ja kommentteja oli useassa kohtaa, ja ilman niitä elokuva olisi vaikuttanut liian vakavalle, liian totisesti tehdylle. Viittauksia ja mainintoja eri aikakausien taiteilijoihin, lähinnä muusikoihin, tuli esille hyvin usein, ja minua huvitti ja ilahdutti huomata, että juuri nämä mainitut henkilöt ovat olleet osallisina minun elämääni aiemmin tai myöhemmin. Huumorista ja leikittelevästä sävystään huolimatta elokuvan kokonaistunnelma oli synkkä, ankea kuvaus siitä, miten ikivanha ja älyllisesti ylivertainen vampyyri pystyy sopeutumaan alati muuttuvaan maailmaan, josta puhdasta verta on nykyään hyvin hankala löytää. Ihmiset oli elokuvassa kuvattu "zombeiksi", älykkyydeltään alempiarvoisiksi olennoiksi, jotka ovat menettäneet mielikuvituksensa ja lahjakkuutensa vuosisatojen varrella.


 

 


Kokonaisuutena Only Lovers Left Alive oli upea, taiteellinen ja ihanan tunnelmallinen, eikä toiminnan ja mahtavan juonikuvion puuttuminen ole välttämättä huono asia elokuvassa. Uskottavan ja yllättävän normaalin oloiset hahmot tuntuivat läheisille ja tutuille - näyttelijät onnistuivat siis hienosti, sen ei pitäisi olla yllätys kenellekään. Kyynelkanaviani tämä elokuva ei kertaakaan avannut, mutta kosketti silti, ja jäi sydämeeni. Yksi ainoa asia, josta keksin valittaa, on se, miten Adamin ja Even rakkaussuhdetta ei tuotu esille paljoakaan. Varmastikin tarkoituksena oli näyttää, miten vuosisatoja kestävä kuolematon rakkaus ei ole pelkästään fyysistä kontaktia tai imelää lepertelyä, vaan jotakin syvempää ja henkisempää, mutta hieman enempi määrä romantiikkaa tai intohimoa ei olisi ollut pahitteeksi.

Harvoin kehun yhtäkään elokuvaa näin paljon, mutta tässä on ehdottomasti jotakin katsomisen ja kokemisen arvoista. 5 tähteä! (Tiedän että tämä pilaa koko arvosteluni uskottavuuden, mutta en voi olla mainitsematta miten upea Tom Hiddleston on pitkähiuksisena synkistelijänä, joten leffasta voi myös löytää silmänruokaa, nam.)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti