lauantai 8. helmikuuta 2014

American Horror Story: Murder House, Asylum & Coven


Viime viikon keskiviikkona ilmestyi American Horror Story: Covenin viimeinen jakso, joten alle vuodessa olen onnistunut koukuttamaan itseni uuteen televisiosarjaan, ja kahlannut siitä läpi jo kolme tuotantokautta - osan niistä useampaan otteeseen.

Ensimmäisen tuotantokauden, Murder Housen, katsottuani Suomen televisiosta viime keväänä ostin siitä DVD-version ja syksyllä katsoin toisen tuotantokauden, Asylumin, kahdessa päivässä, löydettyäni sen netistä. Kolmas tuotantokausi eli Coven oli  tuolloin jo alkanut. Asylumin DVD-boksin sain joululahjaksi.

Tämän kauhusarjan tuotantokaudet ovat hyvin lyhyitä, vain 13 jakson pituisia, joten tarinoiden on oltava melko lyhyitä ja ytimekkäitä. Itse katsoisin mielelläni täysimittaisia kausia, jotta juoneen mahtuisi enemmän sisältöä. Toisaalta lyhyet tarinat ja uusi idea joka tuotantokaudella on mukavaa vaihtelua muihin TV-sarjoihin.

Joka kaudella on siis täysin erilainen teema, eri juoni ja uudet hahmot. Näyttelijät pysyvät lähes samana, ja jopa 5 näyttelijää on esiintynyt jokaisella kaudella; Evan Peters, Lily Rabe, Sarah Paulson, Frances Conroy ja Jessica Lange.








1. tuotantokausi: Murder House

Ensimmäinen tuotantokausi, Murder House, sijoittuu vuoden 2011 Los Angelesiin, johon tarinan päähenkilöt, Harmonin kolmihenkinen perhe, muuttaa. Tarinan keskiössä on vanha talo, joka on täynnä henkiä, talon aiempia omistajia ja sen tontilla kuolleita. Tyyli on hyvin nykyaikainen ja ns. "normaali", ja hahmot ovat pohjimmiltaan tavallisia, ongelmiensa kanssa kamppailevia, ihmisiä. Suurin osa sarjan hahmoista on kuitenkin kuolleita, ja heidän kuolemiaan ja synkkää menneisyyttään käsitellään taukoamatta, joten tavallista synkempi tämä sarja on. Näyttelijöinä ensimmäisellä kaudella nähdään muunmuassa Dylan McDermott, Connie Britton, Taissa Farmiga, Evan Peters, Jessica Lange ja Denis O'Hare, sekä sivurooleissa Frances Conroy, Alexandra Breckenridge, Lily Rabe, Sarah Paulson, Zachary Quinto, Kate Mara ja Jamie Brewer.

Harmonin perhe, Ben, Vivien ja Violet, muuttavat Bostonista L.A:han aloittaakseen uuden elämän, toipuakseen Vivienin keskenmenosta ja Benin syrjähypystä. He ostavat vanhan talon, ja saavat pian selville ettei kaikki ole kohdallaan. Talo vilisee kuolleita sieluja, jotka eivät tahdo pysyä näkymättöminä ja eivät kaikki halua hyvää. Monien turhien yritysten päästä talosta eroon, perhe joutuu jäämään, kun Vivien tulee uudelleen raskaaksi. Mutta vauvan tuominen Murhataloon ei ehkä ole kovinkaan fiksu päätös. Kaudella pysytään lähes kokoajan nykyajassa ja talon tapahtumissa, mutta silloin tällöin näytetään takaumia eri aikakausiin, joissa talon kummitukset elivät.

Kauhusarjaksi AHS Murder House ei ollut kovinkaan pelottava. Juonikuviot olivat mutkikkaita ja joka jaksossa paljastui uutta shokeeraavaa tietoa, joten jännitys säilyi hyvin loppuun asti, mutta pelkäämään tämä kausi ei minua saanut. Ikään kuin sarjasta olisi kovalla vaivalla yritetty tehdä mahdollisimman painajaismainen ja karmiva, mutta siinä olisi epäonnistuttu massiivisesti, tehden sarjasta hieman huvittava ja kliseinen kummitustarina. Viihdyttävyysasteikolla Murder House on kuitenkin korkealla, sillä hahmot olivat kiinnostavia ja juoni täysin ennalta-arvaamaton. Erotiikkaa ja kaikkea, minkä oletan olevan Amerikassa "se juttu", oli käytetty runsaasti, joten ensimmäisen kauden perusteella ohjelman nimivalinta osui ainakin napakymppiin.












2. tuotantokausi: Asylum

Asylum sijoittuu 1960-luvulle Briarcliff-nimiseen kirkon omistamaan ja nunnien pyörittämään mielisairaalaan, joka pitää sisällään vaarallisia rikollisia. Kauden tyyli ja tunnelma ovat hyvin synkkiä ja "vanhanaikaisia", mikäli tunnelmaa pystyy kuvaamaan sellaisella sanalla. Lähes kaikki kohtaukset sijoittuvat mielisairaalaan, muutamat sen ulkopuoliset tapahtumat ovat kuitenkin mukana juonessa. Hahmojen kirjo on paljon monipuolisempi kuin ensimmäisellä kaudella, tällä kertaa mukana on monia erilaisia hulluja, Jumalaa rukoilevia kirkonihmisiä, sekä kylmähermoisia, omaa etuaan tavoittelevia ihmisiä, jotka vaikuttavat tervejärkisiltä ainakin aluksi. Tätä tuotantokautta seuratessa jokainen tulee huomaamaan, ettei yksikään hahmo ole täysin terve ja kaikilla on omat ongelmansa. Yliluonnollisuutta on ykköskautta vähemmän, mutta tällä kertaa esille tulevat avaruusolennot ja demonit. Näyttelijöitä tällä kaudella ovat Sarah Paulson, Zachary Quinto, Evan Peters, Lily Rabe James Cromwell, Joseph Fiennes ja Jessica Lange, sekä Lizzie Brocheré, Frances Conroy, Dylan McDermott, ja nähdäänpä myös IanMcShane ja Maroon5 laulaja Adam Levine hyvin pienissä rooleissa.

Lana Winters -niminen toimittaja saapuu Briarcliffiin toiveenaan saada haastatella Bloodyface-murhaajaa, joka on juuri saatu kiinni ja tuotu sairaalaan. Syytettynä on nuori poika Kit Walker, joka vannoo olevansa viaton ja kertoo avaruusolioiden kaapanneen hänen vaimonsa. Briarcliffiä pyörittävä sisar Jude, joka ei itsekään ole niin viaton kuin väittää, ei pidä toimittajasta nuuskimassa hänen tekemisiään, joten hän juonittelee Lanan potilaaksi Briarcliffiin. Osa sairaalan asukeista suunnittelee pakenemista ja työntekijät käyvät keskinäistä valtataistelua toisiaan vastaan. Psykiatri Oliver Thredson saapuu tekemään lausuntoa sähkötuolin uhkaamalle Kit Walkerille, mutta saa pian muuta ajateltavaa. Onko kukaan tarpeeksi viaton tuomitakseen muita, ja onko naisia murhannut Bloodyface todellakin saatu kiinni? Ne ovat tämän tuotantokauden suurimmat kysymykset.

Asylum tuo paljon esille erilaisia aiheita, kuten vanhanaikaiset hoitomenetelmät mielisairaalapotilailla (kuten sähköshokkihoito), kirkon ja uskonnon, sekä homouden - myös natsit saavat oman osansa huomiota. On tietty oletettavaakin, että tällaiset teemat ovat pinnalla, sillä tarinan tapahtuma-aika ja -paikka ovat niille sopivia. Tästä syystä toinen tuotantokausi on paljon kahta muuta monipuolisempi, syvällisempi ja ikävämpi, mutta juuri sen takia pidän tästä kaudesta eniten. Välillä tapahtumat voivat mennä todella oksettaviksi, välillä selkäpiitä karmiviksi, ja viimeinen jakso sai minut todella itkemään. Ehdottomasti näistä kolmesta tuotantokaudesta paras, sekä pelottavin että viihdyttävin (minun makuni mukaan).















3. tuotantokausi: Coven

Uusin tuotantokausi, Coven, sijoittuu nykypäivän New Orleansiin, akatemiaan, jossa pieni joukko noitia asuu keskenään. Myös useita takaumia 1800-luvun alkupuolelle tullaan näkemään, sillä siihen aikaan sijoittuu lähes kokonaan päätarinasta irrallinen sivujuoni. Covenin hahmot ovat lähes kaikki jonkinlaisia noitia tai voodoon taitajia, sekä ne muutamat ihmiset, jotka ovat joukkoon eksyneet, ovat joko kuolemattomia tai kuolleista herätettyjä. Tarina sijoittuu 2010-luvulle, joten kuten ensimmäisessä kaudessa, tässäkin tyyli ja hahmot ovat hyvin nykyaikaisia. Noidat kuuntelevat Stevie Nicksin musiikkia ja pukeutuvat muodikkaasti. Covenin näyttelijäkaartiin kuuluu Sarah Paulson, Taissa Farmiga, Evan Peters, Emma Roberts, Gabourney Sibide, Jamie Brewer, Lily Rabe, Frances Conroy, Jessica Lange, Angela Basset ja Kathy Bates, sekä Denis O'Hare, Danny Huston ja Lance Reddick.

Tarina alussa nuori Zoe Benson lähetetään akatemiaan kun hän oli vahingossa tappanut poikaystävänsä. Akatemiassa hän tutustuu kolmeen muuhun noitatyttöön Madisoniin, Queeniin ja Naniin, sekä heidän  "rehtoriinsa", Cordelia Foxxiin. Cordelian äiti Fiona Goode on 'supreme', noidista voimakkain. Fionan vihollinen Marie Laveau on voodookuningatar, ja myös kuolematon, 1800-luvulla vallassa ollut julma orjanomistaja Delphine LaLaurie. Zoe rakastuu, mutta itsekäs ja ahne Madison iskee silmänsä samaan poikaan. Noitien täytyy myös löytää uusi 'supreme' ennen edellisen kuolemaa.

Tämä oli mielestäni tuotantokausista huonoin. Idea oli kiinnostava, joten siitä olisi voinut saada aikaan todella hyvän tarinan suuremmalla vaivalla. Ylimääräisiä ja turhia hahmoja oli liikaa, ja osaan tärkeistä hahmoista ei paneuduttu tarpeeksi. Tarinan tyyli oli kaikessa nykyaikaisuudessaan jopa hieman omituinen, ja kuten ensimmäisellä kaudella kävi, hyvin amerikkalainen. Potentiaalia tällä kaudella olisi ollut riittämiin, mutta mielestäni huomiota kiinnitettiin liikaa vääriin hahmoihin. Juoni tuntui junnaavan pitkään paikallaan, ja vain muutaman viimeisen jakson aikana kiirehdittiin saattamaan tarina loppuun. Kun viimeinen jakso ilmestyi ja sain sen katsottua, häkellyin tajutessani että tuotantokausi oli ohi. Tuntui kuin tarina ei olisi ehtinyt vielä alkaakaan. Kaudesta olisi saatu parempi lyhentämällä turhaa sivujuonta, viemällä pääjuonta eteenpäin suuremmalla tarmolla ja hieman vanhanaikaisempi tyyli olisi sopinut noita-teemaan paremmin. Nykyaika ja noidat yhdistettynä tuovat mieleeni ainoastaan nykypäivänä niin suositut fantasia-nuorten-kirjat ja niiden riman alittavat elokuvaversiot. Coven ei aivan läpimätä kuitenkaan ollut, mutta kahta edeltäjäänsä heikompi.











Käsitykseni mukaan neljäs tuotantokausi alkaa ensi syksynä ja fanien keskuudessa on käynyt kova spekulointi siitä, mikä tulee olemaan seuraavan kauden aihe ja samalla nimi. Suosituimmat veikkaukset ovat Circus tai Carnival, mutta sarjan tekijät ovat kiistäneet tämän. Vihjeitä olemme saaneet sen verran että tarina tulee sijoittumaan 1950-luvulle ja Jessica Langen uusi hahmo puhuu saksalaisella aksentilla... Kuulostaa erittäin kiinnostavalle, vaikka olisin hyvinkin innoissani odottanut sirkus-teemaa. Toivon mukaan saamme vastauksen pian.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti