perjantai 4. tammikuuta 2013

Tervetuloa 2013


Muutama päivä on jo ehtinyt mennä vuotta 2013, eikä mikään tunnu yhtään erilaiselta. Toisaalta, vuosi on vain numero, joten miksi pitäisikään? Ajattelin kyllä että koska edellinen vuosi, ja hyvin monet sitä ennen, ovat tuntuneet tavalla tai toisella epäonnistuneen (oikeastaan minä tunnen epäonnistuneeni ja siten vuoden menneen pilalle), niin tällä kertaa otan tehtäväkseni tehdä vuodesta parhaan mahdollisen itselleni ja ympärillä olevilleni, alkaen päivästä 1. Nyt on kuitenkin käynyt niin että jo neljä päivää, siis melkein viikko, on kulunut, ja en ole saanut mitään hyödyllistä aikaiseksi. Noh, kävin eilen ystäväni Ilonan kanssa elokuvateatterissa katsomassa Piin elämä (aivan ihana elokuva muuten, suosittelen katsomaan), mutta onko elokuvan katsominen kaikkien mielestä kovinkaan aikaansaavaa, sitä en usko. Facebookissa osallistuin tapahtumaan nimeltä "Nautitaan elämästä -tammikuu", joka kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä että ei tehdä mitään turhia "tipaton tammikuu", tai muita lupauksia jotka eivät tule kestämään, vaan annetaan itselle lupa tehdä ja olla juuri niinkuin huvittaa, syödä mitä ja milloin huvittaa, tärkeintä on vain että nauttii olostaan. Koska tähän aikaan vuodesta monilla on meneillään paha stressi - rauhallinen joululoma on juuri ohitse ja kinkun aiheuttamat kilot painavat vyötäröllä, työt ja koulu alkavat -, mukaanlukien minulla jonka työharjoittelu kirjastossa jatkuu ensi maanantaina, tällainen elämästä nauttiminen ilman tunnontuskia ei ole lainkaan huono idea. Heti helmikuun alkaessa otan sitten toisenlaisen asenteen, aloitan ulkoilun ja ehkäpä pidän taukoa tupakoinnista.





























Mutta kerronpa hiukan jotakin uudenvuodenaatostani... No, se ei tietenkään ollut niin täydellinen ja mahtava mitä olin suunnitellut, sillä usein suunnitelmani ja haaveeni tapaavat mennä täysin yli äyräiden. Pienenpientä draamaa ja jopa sanaharkkaa oli mukana illan menossa, mutta loppujen lopuksi kaikki meni oikein sujuvasti.

Huolimatta siitä, että edellinen yö oli mennyt valvoessa, onnistuin maanantai-aamuna heräämään puolenpäivän aikoihin, mikä on minulle hyvin varhaista näin lomalla. Laittauduin nopeasti ja lähdin käymään kaupungilla, Alkosta hain vaaleanpunaisen ufoshotti-pullon ja yritin turhaan löytää Carlssonin kosmetiikkaosastolta jotain tarpeeksi halpaa hiuskoristetta illaksi.  Kotiin päästyäni mietin ikuisuudelta tuntuvan ajan mitkä vaatteet laitan, meikkasin ja laitoin hiukseni huolella, kuuntelin musiikkia ja valoimme äitini kanssa tinat. En ole perehtynyt asiaan niin että muistaisin miten sulatetusta ja jäähtyneestä tinamöykystä ennustetaan, mutta jos rosoinen tarkoitti rahaa niin minulle on tulossa rahakas vuosi.






Viiden jälkeen lähdimme Vatilaan sukulaisten luokse kyläilemään. Siellä vietin muutaman tunnin, joimme kuohuviinit ja toivotimme toisillemme hyvää uuttavuotta, ja söimme herkullista ruokaa. Kahdeksalta äitini lähti ajamaan minua takaisin kaupunkiin, ja menin kaveriporukkani seuraan, jotka olivat aloittaneet juhlimisen jo aiemmin. Oma juhlafiilikseni oli melko alhaalla, ei tehnyt oikein mieli juoda mutta selvinpäinkään en olisi jaksanut olla joten hörpin siidereitäni ja ufoshottia rauhallisesti. Ennen keskiyötä lähdimme kävelemään kohti keskustaa ja Naisvuorta, jossa tarkoituksemme oli katsoa ilotuksia. Muiden jäädessä ammuskelemaan roomalaisia ja pysähdellessä vähän väliä syystä jos toisesta, minä jatkoin yksin matkaani, sillä halusin ehtiä ajoissa perille. Olinkin jo omalla paikallani Naiskin rinteessä jo kymmentä vaille kaksitoista ja jäin hörppimään mustikkalikööriä ja kaivamaan uutta kameraani laukun pohjalta. Muu porukka saapui paikalle hieman minun jälkeeni mutta he eivät etsineet minua vaan menivät keskenään jonnekin muualle seisomaan. Vietin siis vuodenvaihteen yksin tuntemattomien seurassa, mutta sainpa ainakin otettua monia, hyviäkin, kuvia raketeista.







Esityksen loputtua ja vuorokauden vaihduttua törmäsin seurueeseen uudelleen ja jatkoimme matkaamme kohti Porrassalmenkadun baareja. Suunnittelimme käväisevämme Kharmassa tervehtimässä tuttuja, mutta jono sinne oli järkyttävän pitkä joten menimme suoraan naapurissa sijaitsevaan Stoppariin. Siellä vietimme seuraavat 3 tuntia, jutellen ihmisten kanssa, ja iltaa myöten juhlatunnelmani alkoi myös kohota. Pilkun tullessa keksimme etsiä kaveriporukan ja lähteä yhdessä jatkoille jonnekin, ja pian meitä kävelikin puoli tusinaa henkilöä kohti lähellä olevaa asuntoa, jonka omisti jonkun meidän tuttumme. Itse en jatkopaikalla olleista tuntenut puoliakaan, mutta pienessä hiprakassa ja iloisella mielellä ollessa se, tunteeko seurueeseen kuuluvia ihmisiä, ei ole enää merkitystä. Jatkoimme juomista (valitettavasti olin mennyt lupaamaan tarjoavani omia juomiani muille jo baarista lähtiessä) aamuun asti ja yritin saada kaikki pelaamaan pullonpyöritystä. Pelasimme kyllä hetken, mutta siitä en rehellisesti sanoen muista enää paljoa, ja kaikki tuntuivat olevan jo joko niin väsyneitä tai muuten vain sekaisin, ettei kukaan jaksanut keskittyä kunnolla.






Aamun jo sarastaessa saimme päähämme lähteä jatkojenjatkoille mukana olleen Annen luokse. Soitimme tilataksin ja kiersimme Pitkäjärven ABC:n kautta, josta osa kävi ostamassa itselleen ruokaa. Annella ollessamme (paikalla meitä oli enää kahdeksan, joista vain kaksi poikaa oli minulle ennestään tuntemattomia) osa kävi samantien nukkumaan ja me muutamat yritimme pitää bileet pystyssä juomalla kuivaa shamppanjaa ja - jälleen - pelaamalla pullonpyöritystä. Kellon lähestyessä aamuyhdeksää kaikki alkoivat olla todella väsyneitä ja kaikki joko nukahtivat tai lähtivät kukin omaa kotiaan kohti. Itse jäin viimeisenä pystyyn emännän kanssa ja sipsejä syöden keskustelimme syvällisistä - mikä siinä hetkessä tuntui syvälliseltä - asioista. Klo 10 aikoihin soitin äidilleni ja pyysin häntä hakemaan minut kotiin, ja tuntia myöhemmin nukahdin tyytyväisenä omaan sänkyyni. Seuraavat päivät tähän hetkeen asti en ole melkein muuta tehnytkään kuin nukkunut. En tiedä olenko tulossa kipeäksi, juuri sopivasti töiden alkaessa.

Sellainen uusivuosi tällä kertaa, ei parhaimmasta päästä, mutta kukaan ei voi väittää etteikö se olisi ollut mielenkiintoista. Nyt aloitamme vuoden 2013 ja toivon että kaikki saavat tulevasta kahdestatoista kuukaudesta paljon irti ja voivat ensi joulukuussa sanoa tämän olleen upea ja antoisa vuosi. Hyvää alkavaa vuotta!










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti