sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Joulu

Kerta toisensa jälkeen vuodet tuntuvat kuluvan yhä nopeammin ja nopeammin. Vuoden 2011 joulunaika ja uusivuosi tuntuvat vielä kuin eilen tapahtuneilta, mutta silti, kun niitä alkaa tarkasti muistella, ei mieleen ole jäänyt mitään. Nyt on taas yksi kokonainen vuosi mennyt ohitse, paljon on koettu, osan olisi voinut jättää väliin, mutta silti sitä ollaan, vahvempana kuin koskaan. Haluan näin alkuun esittää kiitokset kaikille ja kaikelle mitä vuonna 2012 tapahtui, myös niille ihmisille jotka kohtelivat minua huonosti, sillä heidän avullaan olen onnistunut kasvamaan ihmisenä ja päässyt eroon sinisilmäisyydestäni. Kaikista tärkeimpiä kuitenkin ovat kuluneena vuonna olleet he, jotka ovat pysyneet tukena, tapahtui mitä tahansa. Vuosi oli minulle antoisa, osittain myrskyinen ja vaikea, mutta kokonaisuudessaan todella hyvä ja suuri kokemus. Toisin kuin vuosi sitten, jolloin pelkäsin tulevaa vuotta ja halusin tarrautua 2011 henkilöihin ja tapahtumiin, tällä kertaa odotan innolla mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Vielä yksi päivä tätä vuotta edessä, ja minä todellakin aion tehdä siitä ikimuistoisen.

Jouluni meni, päinvastoin kuin olin suunnitellut, todella kuivasti ja tylsästi. Sitä iloista joulumieltä, jota olin vannonut kylväväni jo kuukauden ensimmäisestä päivästä lähtien ympärilleni, ei näkynyt missään, eikä edes viime hetkellä palkattu, suorastaan epäammattimainen joulupukki tuonut taloon sitä ihanaa tunnelmaa, mikä lapsuusvuosinani teki joulusta niin ihmeellisen ja taianomaisen. Mieliala tuntui jokaisella olevan lattian tasolla, mutta koska joulu ei loppujen lopuksi merkitse minulle paljoakaan (vuoden paras juhla on viikko tämän jälkeen, eli jo huomenna!), en jaksanut murehtia paljoakaan. Enemmänkin kävi sääliksi isoäitini, joka näki suuren vaivan tehdessään jouluateriaa, jonka ympärille sukulaiset istuutuivat naama mutrussa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon, mutta minulla ei silti tuntunut olevan ruokahalua, ikäänkuin jouluruokaan olisi kyllästynyt jo ennen kuin sitä ehti maistaa. Joulupäivän iltana olimme serkkujeni kotona, jossa oli tarjolla vähemmän jouluisia ruokia, suolakeksejä, juustoja ja hedelmiä.

Lahjoja sain tänä vuonna muutamia, niistä mainittakoon dvd-elokuvat The Avengers, Madagascar 3 ja Ice Age 4 - Mannerten mullistus, Taru sormusten herrasta -kirja, Seppälän lahjakortti, langattomat kuulokkeet ja Nikonin järjestelmäkamera, joista viimeisimmän ostin itse itselleni. Kirjaa en ole vielä ehtinyt alkaa lukemaan, mutta elokuvat olen kaikki jo kertaalleen katsonut ja kamera sekä kuulokkeet ovat olleet jo ahkerassa käytössä. Suurin osa alempaa löytyvistä kuvista on kuvattu uudella kameralla.

Kulunut viikko on ollut täynnä paljon muutakin kuin vain aaton. Lähes joka ilta olemme, kuten tapana on, serkkujen, tätien ja setien kesken kokoontuneet pelaamaan lautapelejä iltaisin, tänä vuonna lähinnä Trivial Pursuitia ja myös hieman Cluedoa. Molemmat pelit kuuluvat suosikkeihini, logiikan ja muistin käyttö, sekä pikkutarkalla tiedolla ylpeily kun ovat mielestäni hauskaa puuhaa. Viime sunnuntaina 23.päivä kävin serkkuni kanssa elokuvateatterissa katsomassa dubatun version animaatioelokuvasta Viisi legendaa ja torstaina minä ja ystäväni kävimme katsomassa Salkkari-leffan Nightmare - painajainen merellä. Tarkoitukseni oli tänään vielä mennä päivänäytökseen katsomaan Piin elämä, mutta nukuin liian pitkään enkä ehtinyt. Koska olen säästänyt kaikki tämänkin vuoden liput, laskin ne ja kävi ilmi että kuluneen vuoden aikana kävin elokuvateattereissa 47 kertaa. Tavoite oli päästä yli 50, joten pienestä se jäi kiinni.


Joten, huomenna on menneen vuoden viimeinen päivä, ja raskaan vuoden loppumista täytyy myös juhlia raskaasti. En ole pohdinnoistani huolimatta vieläkään päässyt lopputulokseen siitä mitä pukisin ylleni illalla, tai mitä juomisia voisin Alkosta käydä ostamassa. Vaikka näin aikuistuessa uudenvuoden perinteinen vietto perheen ja tähtisädetikkujen kanssa on kadonnut ja tilalle tullut nestepitoinen juhlinta ikätovereiden kesken, aion kunnioittaa perinteitä sen verran, että ostan kaupasta tinakengän ja muutaman pienen raketin. Aion aloittaa aamuni varhain, käydä suihkussa ja laittautua pitkään, ehkä katsoa elokuvan tai lukea kirjaa. Myöhemmin päivällä (kuka ties mihin kellonaikaan kun minulle ei kerrota mitään) vietän muutaman tunnin sukulaisteni kanssa syöden, ja illemmasta lähden ystävieni kanssa juhlimaan. Keskiyöllä katsomme ilotulitusnäytöksen Naisvuoren juurella ja sen jälkeen kiertelemme baareja. Uudenvuoden aatossa on minun mielestäni jotakin aivan erikoista, tunnelma on silloin aivan omanlaisensa ja kaikki tuntuu upeammalta kuin tavallisesti. Toivon todella että huomisesta tulee onnistuneempi kuin joulusta. UV-aaton onnistuneisuudella on suuri merkitys koko tulevaan vuoteen.



Tässä kuvaryöppy joulusta ja menneestä viikosta:






 



 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti