perjantai 2. marraskuuta 2012

That was halloween -12




Vaikka Suomessa halloween on vasta nyt alkaneen viikonlopun juhlia, me vietimme sen jo toissailtana, lokakuun viimeisenä päivänä, mikä on alkuperäisen ja amerikkalaisen Halloweenin virallinen ajankohta. Meidän juhlamme oli pieni ja tiivistunnelmainen, paikalla meitä oli ainoastaan viisi henkilöä, minä, Helene, Tia, Miina ja Jenna. Ilta oli loppujen lopuksi melko rauhallinen ja oli nopeasti ohi, joten en voi sanoa olevani täysin tyytyväinen, suunnittelinhan tuota iltaa jo kuukausia ja olin kuvitellut mielessäni kaikkea hienoa ja hirveää sen varalle. Mutta verrattuna aiempiin vuosiin, jolloin tästä juhlasta ei vielä edes puhuttu Suomessa, tämänkertainen oli jo jotakin. Ehkä ensi vuonna onnistuisi vielä hienommin, mutta itse en aio enää nähdä näin suurta vaivaa pelkkien juhlien eteen.

Vaikka juhlakoristeluja ei ollutkaan paljoa, onnistuimme silti Helenen kanssa sotkemaan joka huoneen hämähäkinseitillä (joka vain levisi ja venyi niin että pienestä paketista ilmestyikin suunnattoman iso verkko), ja lopputulos olikin kieltämättä hyvännäköinen. Lisäksi asettelimme mustia ja oransseja kynttilöitä sinne tänne (joita vahdin silmä tarkkana peläten tulipaloa), sekä Helenen askartelemia kartonki-rottia ja -lepakoita seiniin ja ikkunaan. Minä olin tulostanut netistä muutaman Slender-tietokonepelissä esiintyvän sivun, ja Punanaamiosta ostamani "kuoleman varjo" roikkui huoneessani ikkunan edessä tuijotellen vuoroin ulos pihalle ja vuoroin eteiseen. . Keittiön pöydälle asetimme liinaksi auki leikatun jätesäkin, jonka päälle asettelimme syötävät ja boolin.


Tia oli lainannut parturikampaajaksi opiskelleelta ystävältään kaksi irtopäätä, Sirpan ja Tepon, jotka tytöt olivat meikanneet pelottavan ja kärsineen näköisiksi.
 
 
Syötävänä meillä oli sipsejä ja Makuunista ostettuja irtokarkkeja, Lidlin halloween-nugetteja, nakki-taikina-"muumioita" sekä kurpitsapiirakkaa, joista viimeisimpänä mainittua eivät muut kuin minä ja Helene ehtineet maistaa. Illan aikana syöminen ja juominen unohtuivat kokonaan, joten minun myrkyllinen booli-sekoitukseni salmiakki-likööriä ja Hartwallin omenalimua sekä oranssit mango-shotit jäivät melkein kokonaan juomatta.
 
 


Last Mango -shotit kaadettiin laseihin arsenikiksi naamioidusta pullosta.


 
 




Juhlia edeltävänä iltana askartelin sipsikulhon kylkeen pieniä paperilepakoita, sekä makeiskupin reunaan suloisen hautakiven, jossa lukee "karkki tai kepponen". Vaikka juhlat ovat jo ohi, säästän koristeet mahdollista myöhempää käyttöä varten.






Kuuntelimme koko illan kauhuteemaista musiikkia soittolistalta, joka sisälsi huomattavan suuren määrän Danny Elfmania ja Nox Arcanaa, sekä tunnusmusiikkeja elokuvista kuten muunmuassa Saw, Manaaja, Halloween, Painajainen Elm Streetillä ja Dead Silence. Kirjastosta lainaamistani 17 kirjasta luimme ainoastaan yhden lyhyen novellin, ja sekään ei ainakaan minun mielestäni kuulostanut pelottavalle, ainoastaan rasistiselle, sekstistiselle ja välillä hieman hauskalle. Katsoimme pari elokuvaa, ensin Kaunan, jonka katsomisesta ei ollut tulla mitään kun jokainen meistä keskittyi kommentoimaan kärkkäästi jokaista kohtausta ja hahmoa, ja myöhemmin, kun kaikki tytöt Heleneä lukuunottamatta olivat jo lähteneet, katsoimme Tim Burtonin stop motion-enemmänkin joulu kuin halloween-elokuvan Painajainen ennen joulua.


Helene luki muille omituista iltasatua.
 

Loppuillasta katsoimme - ja tietysti lauloimme mukana -
yhden suosikkielokuvistani Painajainen ennen joulua.
 
 
 
 
 
Ilta oli oikein mukava, vaan ei pelottava eikä tarpeeksi pitkä. Toivoisin voivani sanoa että juhlat olivat juuri sellaiset mistä haaveilin ja ettei Halloween voi tästä paremmaksi tulla. Olen kuitenkin tyytyväinen että teemailta onnistui ollenkaan ja kiitollinen kaikille jotka pääsivät juhlimaan kanssani. Olen jo melkein alkanut pohtia ensi vuodelle uusia kauhubileitä, ja niistä on tuleva kaikkien aikojen parhaat, kuinkas muutenkaan. Hyvää halloweenia myöhässä jokaiselle, ja ajallaan niille jotka juhlivat vasta tänä viikonloppuna!
 
 
Tähän postauksen loppuun on hyvä laittaa oikea kuvaryöppy:
 
 
 
 
En tykkää itse tästä kuvasta mutta lisäsin sen koska tästä voi nähdä
helposti millainen asu minulla oli päällä. Elävä nukke vai jokin vaatekaapin
löydöistä yhdistelty sekasotku?
 
 
 
Ollako vai eikö olla?
 
 
Irvikissa-Tia ja taustalla Tepon pää.
 
 
Miina laittautui Jigsawiksi.
 
 
Sisäkkö-Helene ja Sirpa, joka oli pukeutunut
Kauna-elokuvan Kayakoksi. Irtopää
olisi kyllä pelottava ilman maskiakin...







 










PS. Meidän kerrostalossamme ei saisi iltaisin kymmenen jälkeen pitää kovaa meteliä, joten äitini oli hyvää hyvyyttään kirjoittanut pienen varoituslapun ja vienyt sen rappukäytävän ilmoitustaululle. Aamulla joku oli jättänyt äitini viestin alapuolelle toisen lapun.

 
 
Hyvät halloweenit vain kaikille naapureillekin, voisin mennä kolkuttelemaan heidän ovelleen Leatherface-naamari kasvoillani.

 

2 kommenttia:

  1. Ihanaa asua rivitalossa, vain kaksi naapuria joita ärsyttää metelillään :D Ja toiset eivät onneksi olleet eilisten halloween-juhlieni aikaan kotona ja toisille menin pyytään anteeks mahd. häiriötä ja tää käski vaa pitää kivaa :) mutta jooh, noitakin ikäviä naapureita on ollut...

    VastaaPoista
  2. Nuo päät oli oikeasti aika hyvä idea. Mullakin olisi ollut kotona yksi pää, mutta en viitsinyt alkaa matkia noissa meidän bailuissa teidän ideaa. Slender-lapulle naurahdin. Tuollaisen voisi kuvitella löytyvän myös jonkun ES:ään hurahtaneen 15-vuotiaan Halloween-bileistä. :D Muuten bileenne eivät toki jonnebileitä ole nähneetkään. :D

    Asunne ovat aika kivoja. Etenkin tuo Helenen! Sinuna olisin ehkä kihartanut vielä hiukset, mutta muuten kiva! Olisi tullut sellanen kunnon old puppet-efekti. Siihen olis voinut sitten maskeerata naamaan vaikka halkeamia! ...Ja nyt menee jo ihan ohi aiheen. :D

    Arsenikki-idea meillä oli sama. Onneksi ei sentään tullut samanlaista pulloa tai etikettiä. :D

    VastaaPoista