maanantai 15. lokakuuta 2012

Viikonloppu Helsingissä

Viime viikonlopun vietin Helsingissä, sukulaisperheen luona kyläillen. Reissun tarkoitus oli lähinnä päästä käymään Linnanmäellä ennen huvipuiston sulkemista talveksi, mutta samalla kertaa hoidin muutamia tehtävälistalla olleita ostoksia keskustassa. Lähdimme matkaan perjantaina viideltä heti töiden jälkeen, ja loppuilta meni sitten autossa - ja sen jälkeen serkkujen kotona - istuessa. Lauantaina lähdin aamupäivästä keskustaan, ostin Kalevankadulla sijaitsevasta Punanaamion myymälästä pari juttua tuleviin Halloween-juhliimme (josta kirjoitan blogiin myöhemmin), pyörähdin Stockmannin hulluilla päivillä ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni maistamaan sushia! Mielenkiintoinen kokemus. Lisäksi kiersin ympäri kaupunkia metsästäen korsettiini uutta nyöriä.


 
 
 
 
 
 
Kävin kevyellä luonaalla Stockmannin Sushibarissa. Ensikertalaisena en oikein tiennyt mitä pitäsi valita melko laajasta valikoimasta, joten otin turvallisimman kuuloiset vaihtoehdot listasta - lohi (takana), kurkku (vasemmalla),  lohi-surimi-majoneesi (keskellä), sekä jokirapu-avokado (oikealla). En osaa vieläkään sanoa pidinkö ruoasta vai en. Rullat eivät oikein maistuneet millekään, mutta wasabi sitäkin enemmän. Yleensä pidän vahvan makuisista ruoista, mutta tahna, joka maistuu jollekin chilin ja sinapin sekoitukselle, ei ole mieleeni. Vaikka tämä ruokalaji ei ollut mitä maukkain, olen kuitenkin valmis syömään sitä jatkossakin, sillä pelkästään kaunis ulkomuoto ja syömäpuikkojen käyttämisen ilo riittävät minulle. Jokirapu-avokado oli näistä neljästä suosikkini, ja molemmat lohet (jos netistä löytämiini tietoihin on uskominen, toinen oli maki ja toinen nigiri) maistuivat mielestäni hyvin samalle, ja kurkku, vaikka ihan syötävää olikin, ei nimestään päätellen sisältänyt kalaa tai mitään muutakaan merenelävää, mikä vei suupalasta kaiken mielenkiinnon.
 
 


 

 
 
 
 
Kello neljän aikaan olimme serkkuni Inkan kanssa matkalla Alppiharjulle ja seuraavat tunnit, melkein sulkemisaikaan kello kymmeneen saakka, vietimme kierrellen huvipuistoaluetta ympäri. Sää oli onneksemme hyvä, vaikkakin hieman viileä ja aivan loppuillasta sateinen. Nyt alan huomaamaan, kuinka iän varttuessa kunto ja pää ei enää kestä pyöritystä ja vauhtia yhtä paljon kuin ennen. Lapsena olin mitä intohimoisin huvipuistofriikki, joka kesäisin Linnanmäelle päästessään ei pysähtynyt moneen tuntiin, paitsi laitteisiin jonottaessaan, ja nauroi aikuisille jotka valittivat huonoa oloa Viikinkilaivassa käynnin jälkeen. ...Harmissani myönnän, että olen itsekin kasvamassa liian vanhaksi tälle huvitukselle, ja olen vähällä antaa ylen melkein jokaisen laitteen jälkeen.
 
 
 
 





 




 


 
 
Koska nyt on jo myöhäinen syksy ja ilmat kylmenneet, ihmisiä oli tullut paikalle huomattavasti vähemmän, jonot joka paikkaan olivat lyhyemmät, mutta myös fiilis hieman latteampi, etenkin kun osa laitteista oli jo poissa käytöstä - myös yhdet suosikeistani, Raketti ja Kirnu.
 
 
 
 
 
 
Toisaalta illan pimetessä ja Valokarnevaalin valojen syttyessä tunnelma muuttui maagiseksi ja maisemat kauniiksi. Huvipuiston viimeisen aukioloviikon kunniaksi alueella oli myös paljon erilaisia esiintyjiä ja hahmoja, alennuksia ja tarjouksia peleissä ja ruoissa, sekä esiintymislavalla Fintelligens. Ei todellakaan mikään suosikkibändini, mutta laitteeseen jonottaessa oli kivaa katsella esitystä ja fiilistellä musiikin mukana.
 
 
 
 
 
 

 
 
Tapasin kurpitsakansaa. (minä näytän tyhmälle mutta muuten kuva on hieno joten pakko julkaista!)
 
 
Kuten joka vuosi aiemmin, tälläkin kertaa kokeilimme onneamme Marabou-onnenpyörässä, ja ostimme 9 eurolla yhteensä kuusi eri paikkaa arvonnassa. Voittoa ei tietenkään meille suotu, vaan viime hetkellä peliin mukaan tullut pojankoltiainen, joka otti paikan aivan vierestäni, vei pääpotin vakionumerollaan 6. Koska minä olin viereisellä paikalla 7, sain lohdutuspalkinnoksi imelän näköisen tikkarin, mutta se ei helpottanut katkeruuttani.
 
 
 
 
 
 
Ensi vuonna saatan jopa toteuttaa uhkaukseni ja ostaa samalla kertaa kaikki 20 paikkaa arvonnasta. Sittenpä ainakin voitto osuu omalle kohdalle.
 
 
 


 




 


 
 
 
 
 
Vaikka hattara onkin ällöttävän makeaa ja tahmaista sotkua, päätin ostaa sellaisen.
 
 
 
 
 
...joku toinen oli saanut omasta tarpeekseen ja viskannut sen pusikkoon.
 
 
 
 
 
Pimeän tullessa kauniit valot loistivat ympäri aluetta, jota ihailimme maailmanpyörän huipulta.
 


 
 
 
 
 


 
 
Varsinkin maailmanpyörän kyydissä olin vähällä saada hermoromahduksen. En tiedä missä vaiheessa olen itselleni saanut aikaan korkeanpaikankammon, mutta pikkuruisen ja heiluvan korin sisällä istuessa 34 metrin korkeudessa tunsin oloni huonovointiseksi. Maankamaralle päästyäni jouduin hetken rauhoittumaan ennenkuin jatkoin eteenpäin.
 
Verrattuna lapsuusvuosiini tämä Lintsi-reissu oli rauhallinen ja leppoisa. Mukavaa minulla oli, kävimme lähes jokaisessa laitteessa, ja muutamassa jopa useamman kerran. Kotiin lähtiessä olin kylmissäni ja väsynyt, ja jalat olivat kipeät kaikesta kävelystä vielä seuraavanakin päivänä. Illan viimeinen laite oli puiston ylivoimaisesti hurjin, Ukko, ja sadesäällä varsin mielenkiintoinen kokemus.
 
 

 
 
 
 
 
 
Sunnuntaina heräsin hieman ennen keskipäivää ja Ikean kautta kiertäen lähdimme kotimatkalle. Viikonlopusta väsyneenä emme jaksaneet kierrellä Ikeassa kauaa, ja mukaan tattui ainoastaan uusi hiirimatto ja tusina shottilaseja, sekä epämiellyttävän makuiset hodarit evääksi.

 
 
 
 
Kuvat nro. 1-5, 7-14, 16-19, 21, 23-30 © minä
nro. 6, 20 & 22 © äiti
nro. 15 & 31  © Inka
 
 
 


 
 
 
 

1 kommentti:

  1. Oi miten ihanan näköistä sushia! Kerrankin on muuten hyvin tehty ja persoonallinen ulkoasu blogilla, jään lukijaks :)
    Tääl myös mun blogi jota mielellään saa seurata kans:) http://kopioko.blogspot.fi

    VastaaPoista