maanantai 13. elokuuta 2012

Minä haluan hieman huvia, seikkailuja, elokuvia, sekopäänä hulluna heilua, ja rakastaa sinua.

Joten, niin siinä lopulta kävi että minä päädyin muiden mukaan juhlimaan Visulahden festareille. Onnistuin ostamaan liput erään ystäväni ystävältä, joka ei itse päässytkään lähtemään ja halusi eroon lipuistaan. Sain lipuista 25 euroa alennusta, ja perjantaina heti töistä päästyäni lähdin kiireen vilkkaa kotiin pakkaamaan ja lopulta pääsin viikonlopun viettoon.

Paljoa minulla ei ole rokista sanomista, sillä paljoa ei tapahtunutkaan. Istuimme suurimman osan ajasta kaveriporukalla telttakommuunissamme, ja minun osaltani esiintyjien katselu jäi valitettavan vähälle. Suurin osa bändeistä, jotka olisin halunnut nähdä, esiintyivät niin aikaisin etten ollut vielä edes ehtinyt paikalle, ja hyvässä seurassa aikaa oli paljon hauskempaa viettää leirintäalueella, jonne musiikki kuului aivan tarpeeksi hyvin. Kävin katsomassa lavan edessä vain viittä esiintyjää, Jätkäjätkiä, Meshuggahia, PMMPtä, Kaija Koota, sekä viimeisenä Herra Ylppö ja Ihmiset, joka oli ainoa jonka katsoin alusta loppuun. Ylpön keikka taisikin olla minulle koko viikonlopun kohokohta. Seisoimme vain parin metrin päässä lavasta ja tunnelma oli mahtava. Olin paikalla vain kuullakseni kappaleen Sata vuotta, mutta keikalla soitetut kappaleet olivat kaikki todella mahtavia, ja nyt minusta on viimein tullut pysyvä Ylppö-fani. Ehdin jo lataamaan kaikki kuulemani biisit koneelle. Uudet suosikkini ovat "Pojat ei tanssi" sekä "Riisu siipesi". Bändin esitys oli todella mukaansatempaava ja siitä jäi minulle festarin parhaat muistot.




Festarialueella oli myös piste jossa sai yrittää kiivetä huteria tikapuita pitkin ylös parin metrin korkeuteen läppäämään 100 euron setelin kuvaa. 3 yritystä maksoi 8 euroa, ja jos ylös asti onnistui kiipeämään, voitti kaksi viidenkymmenen euron seteliä. Jo perjantaina katselin tuota pistettä erittäin kiinnostuneena, ja lauantaina päätin lähteä kokeilemaan, kun sain erään toisen suostuteltua maksamaan puolet minun osallistumisestani. Kuten arvata saattaa, en onnistunut kiipeämään paria porrasta putoamatta, mutta ainakin sain kokeilla. Perjantai-iltana tuli myös käväistyä rytmikopissa pikaisesti ja anniskelualueella kävin ostamassa yhen juoman omien pahan makuisten limuviinojen käydessä hermoille.

Törmäilin moniin tuttuihin ja sain uusia kavereita, pidin hauskaa ja välillä koin myös pientä draamaa. Lauantai-iltana myöhään, viimeisten esiintyjien aikana iloinen juhlafiilis katosi jo kokonaan ja kello neljän aikoihin sunnuntai-aamuna sain autokyydin kotiin. Sunnuntainahan oli tarkoitus lähteä Helsinkiin ja mennä serkkujeni ja tätini kanssa Linnanmäelle, mutta väsymyksen ja hieman pilalle menneen edellisen illan jälkeisen angstisuuden vuoksi jäin kotiin. Kokonaisuudessaan festari oli mukava ja hieman liiankin riehakas kokemus, mutta ensi vuodelta (mikäli olen menossa, hyvin luultavasti koska tänäkään vuonna en voinut olla menemättä) odotan paljon parempaa menoa, ja ehkä jopa parempia enemmän minun tyylisiäni esiintyjiä.

Kuvia ei tullut melkein yhtään, mitä nyt muutamalla keikalla sain otettua kännykälläni (eli huonolaatuisia tulossa). Hieman harmittaa, sillä yleensä olen jatkuvasti kamera mukana tallentamassa joka hetkeä jotta myöhemmin olisi jotain mitä muistella. Tässä ovat ainoat vähääkään onnistuneet kuvat, Ylpön, PMMPn ja Kaija Koon keikoilta.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti