maanantai 23. heinäkuuta 2012

Yön ritari palaa viimeistä kertaa

Perjantai-iltana elokuvateattereihin ilmestyi ensi-iltaan viimeisin Batman-elokuva, Yön ritarin paluu, joka päätti Christopher Nolanin ohjaaman trilogian (aiemmat osat Batman Begins ja Yön ritari). Odotukseni elokuvan suhteen olivat hyvin korkealla, sillä vaikka supersankarielokuvat eivät ole aivan suosikkejani, eikä Batman ole niistä mieluisin, tämä elokuvasarja on aiemminkin ollut viihdyttävä, ja todella paljon mainostettu traileri antoi ensivaikutelman että tulossa on jotain mahtavaa.




Lahjakas näyttelijäkaarti, jossa melkeinpä jokainen merkittävässä roolissa oleva kuuluu suosikkieni joukkoon, ei oletettavasti voi epäonnistua - eikä niin tehnytkään. Jokainen hahmo oli omalla tavallaan mielenkiintoinen ja merkittävä, eikä kukaan saanut minua edes ärsyyntyneeksi. Olin hieman huolissani, miten tämän elokuvan pääroisto Bane (Tom Hardy) pärjäisi verrattuna edellisen elokuvan Heath Ledgerin täydelliseen roolisuoritukseen Jokerina. Huoli oli turha, vaikka Bane ei hahmona ollutkaan ehkä niin erikoinen ja mielenkiintoinen kuin Jokeri, oli hän silti erittäin onnistunut, välillä selkäpiitä karmiva, välillä taas oikeastaan jopa sympaattinen, ja yksi muutamasta suosikkihahmostani elokuvassa.





Hardyn lisäksi elokuvissa nähtiin uusina kasvoina Joseph Gordon-Levitt, Anne Hathaway, Marion Cotillard sekä yhden kohtauksen ajan Liam Neeson (myös Batman Beginsissä nähty). Aiemmista elokuvista tutut näyttelijät Christian Bale, Michael Caine, Gary Oldman, Morgan Freeman sekä Cillian Murphy palasivat myös, joten kasassa oli todella hyvä jengi.






Juonesta en ala selostamaan paljoakaan, jokainen saa itse käydä katsomassa elokuvan, tätä suosittelen lämmöllä! Suosikkihetkeni elokuvasta oli myös trailerilla näkyvä kohtaus jossa jalkapallokenttä romahtaa, sekä sen jälkeinen puhe, jonka pääantagonisti Bane piti katsomolle. Myös Batmanin pakoyritykset vankilasta kaivon seinämää pitkin kiiveten. Elokuvassa on useita hienosti toteutettuja tappelukohtauksia ja takaa-ajoa, jännitystä siitä ehtiikö Batman pelastaa tuhoon joutuneen Gothamin, sekä mielenkiintoisia takaumia Banen menneisyyteen, jotka tekevät pahiksesta hieman inhimillisemmän. Tietysti elokuvan kriittisimmällä hetkellä paljastetaan jotain uutta, ehkäpä kaiken takana olevan pääjuonittelijan kasvot. Tämän tosin minä sain vahingossa selville jo ennen elokuvan katsomista, kun selasin Wikipediaa. Elokuvan lopetus oli tehty hienosti, tosin ehkä hieman ennalta-arvattavasti, ja filmin ensimmäiset kohtaukset, mukaan lukien Banen ensiesiityminen (joka muistutti hyvin paljon Jokerin ensiesiintymistä Yön ritarissa), olivat vaikuttavia ja saivat mielenkiinnon pysymään koko kolmetuntisen ajan.

Elokuvan soundtrack oli tietysti myös vertaansa vailla, kun kyseessä oli jo aiemmin tässä blogissa ylistämäni Hans Zimmer. Vaikka kohtausten vilistessä musiikkia ei välillä edes huomioinut, se toi juuri sopivan jännittävää tunnelmaa mukaan.



Muuta en osaakaan enää sanoa, elokuva oli kaikin puolin mahtava, mutta koska genre ei ole rakkaimpiani, annan tähtiä filmille vain 4. Suosittelen jokaista supersankareista vähääkään kiinnostunutta tsekkaamaan tämän, ja itsekin voisin mennä uudelleen, jos rahapussini sen sallisi.
Ne jotka ovat jo nähneet elokuvan, kertokaa omat mielipiteenne?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti