perjantai 8. kesäkuuta 2012

"So I grab my bags and go as far away as I can go 'cause everything ain't what I used to know."

Eilinen oli erityisen tapahtumarikas päivä. Vaikka herätessäni, tavalliseen tapaani vasta reilusti keskipäivän jälkeen, oloni oli juuri sellainen että olisin mielelläni viettänyt koko loppupäivän kotona, sain itseni ylös ja kävelin ihanassa auringonpaisteessa keskustaan, ensimmäisenä työkkäriin, jonne ehdin aivan viime hetkillä. Kävin ilmoittautumassa työttömäksi työnhakijaksi, sillä minullahan ei seuraavaan vuoteen ole mitään tekemistä. Ajattelin että olisi mukavaa saada joku työpaikka, heinäkuussa alkavan kesätyöni lisäksi. Rahalle tulisi varmasti käyttöä.

No, sain täytettyä jonkinlaisen hakemuksen ja kävin juttelemassa erään työntekijän kanssa. Viisas kun olen, en ollut ottanut pankkitietojani mukaan, mutta sen saan hoidettua kuulemma myös nettisivuilla. En ymmärtänyt paljoa mitä minulle yritettiin selittää (enpä tietenkään ymmärtänyt, en jaksanut keskittyä :D), mutta se on nyt varmaa että minulla on haku käynnissä ja ensi viikon torstaina menen takaisin keskustelemaan ns. nuortenneuvojan kanssa työpaikoista. Toivottavasti vastaan tulisi jotain mielenkiintoista, en millään haluaisi tehdä työtä joka ei miellytä, mutta rahaa minun on saatava jostakin.

Myöhemmin päivällä menin Millan kanssa kirjastoon etsimään jos sieltä löytyisi vielä muutama lisää kesävarastooni. Mikkelin kaupunginkirjastohan menee remonttiin ensi viikolla ja aukeaa seuraavan kerran vasta syyskuussa, joten nyt hamstraan itselleni niin monta kirjaa kuin vaan saan kotiin vietyä. Paikalla oli eilen yllättävän paljon ihmisiä, aika moni muukin on näemmä päättänyt hankkia kesälomaksi lukemista. Itselleni löysin seitsemän teosta, englanninkielisen Draculan, Narnian tarinat, Baskervillen koiran, jonkun Edgar A. Poen novellikokoelman ja muutaman muun lastenosastolta. Nyt kotoani löytyy jo 13 kirjaston kirjaa, joten kesällä ei ainakaan ole tulossa hetkiä, jolloin en tiedä mitä tekisin. Pikemminkin toisinpäin, minusta tuntuu etten ehdi lukea kaikkea ennen syksyä.





Samalla reissulla tuli käytettyä melkein kaikki yo-lahjarahani; ostin Anttilasta itselleni uuden television, Samsungin 40-tuumaisen LCD-TVn, alennushintaan 399 euroa. Sinne meni rahat, mutta hyvin menivät. Televisio on vieläkin paketissaan keskellä eteistä, mutta ehkä tänä iltana tai viimeistään huomenna saisimme raahattua sen oikealle paikalleen.

Olin suunnitellut istuvani kotona koko illan, kävely ympäri kaupunkia kuumottavilla kengillä ja ilman juomista oli saanut minut melkein pyörtymään, mutta jotenkuten Maija sai houkuteltua minut terassille yksille drinkeille. Niin, olisikin jäänyt vain niihin yksiin, mutta Annikaa odotellessamme Amarillon terassilla, sisällä Amarillossa, sen jälkeen Stopparissa ja lopulta Jälkipelissä, juomia tuli ostettua hieman useampi. Olin varannut rahaa vain hieman yli 10 euroa, joten varojeni loppuessa Maija alkoi kustantaa myös minun drinkkejäni - tietysti maksan hänelle takaisin kaiken, kun vain muistaisimme mitä kaikkea jäin hänelle velkaa.
















Vielä myöhemmin illasta päädyimme Wilhelmiin laulamaan karaokea. Annika esitti kappaleen, jonka nimeä en tiennyt, mutta kieltäytyi laulamasta Volgaa, jonka olin hänen nimissään vienyt baaritiskille. Itse esitin Juha Tapion Kaksi puuta sekä Lionel Richien Hello, joista ensimmäinen lähti aivan väärältä äänialalta. Ei kuullostanut kivalle, ja itsekin huomasin tuon. Mutta oli mukavaa päästä laulamaan, vaikka kappalevalikoima olisi mielestäni saanut olla laajempi.

Pilkun jälkeen lähdimme kotiin. Ilta totisesti venyi hieman suunniteltua pidemmäksi, mutta eihän se aina pahakaan ole. Luultavasti olisin joka tapauksessa nukkunut taas iltapäivään, vaikka olisinkin ollut koko illan kotona. Nyt voin taas vannoa etten hetkeen lähde baareihin roikkumaan, vaan nautin rauhasta ja hiljaisuudesta kotioloissa tai ystävieni kanssa. Tänä iltana tiedossa kuitenkin on Lumikki ja Metsästäjä -elokuva, josta kirjoitan viimeistään huomenna jotakin tänne blogiin.

P.S. Eilen selvisi että Muse konsertoi Hartwall-areenalla joulukuussa! Tätä olen odottanut jo kaksi vuotta, viime keikasta lähtien, mukaan on siis aivan pakko päästä. Ainoa ongelma enää on, kenet suostuttelen lähtemään kanssani. Sain jo Maijan lupautumaan, mutta täytynee kysyä uudelleen hieman myöhemmin. Joka tapauksessa, minä kuolen, en ehkä oikeasti, mutta todella masennun, jos tämä keikka jää minulta välistä!

"The world is broken
And halos fail to glisten
You try to make a difference
But no one wants to listen"


P.P.S. Tuossa ylä-oikealla olevassa kyselyssä näyttää ylivoimaisesti siltä, että lukijat toivovat videopostausta. Saamanne pitää, mutta vielä täytyy keksiä mistä videolla höpötän, en kuitenkaan viitsi mitään täysin turhaa sepittää. Ja suunnittelin Belsissan kanssa että teemme yhteisen videon, joka julkaistaan molempien blogeissa! Yritämme olla nopeita ja saada video aikaiseksi mahdollisimman pian! ☺






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti