keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Lakit päähän

Noniin, sitä sitten valmistutaan ylioppilaiksi alle kuukauden päästä. Tänään lukioihin ympäri Suomea ilmestyi YTL:n antamat tulokset ja minä muiden joukossa raahauduin koululle katsomaan kohtaloni.




Pääsin läpi, tietysti, mutta arvosanoissa ei ole paljoa kehumista. Saattoi olla muutamista pisteitä kiinni ruotsin ja psykologian kokeissa, että onnistuin, mutta en jaksa murehtia moista, sillä tärkeintä on, että lakki tulee, eikä enää syksyllä tarvitse palata koulun penkeille kitumaan. Olisin tosiaan voinut pärjätä paremminkin, mutta tehty mikä tehty, ja voinhan aina mennä uudelleen yrittämään parempaa numeroa. Englantia ja äidinkieltä, joissa pärjäsin parhaiten muihin arvosanoihini verraten, aionkin ehkä korottaa, jos en vielä ensi syksynä, niin sitten myöhemmin. Onhan minulla loppuelämä aikaa.

Vaikka olen ihan tyytyväinen itseeni, en silti jaksaisi lukea muiden tuoreiden ylioppilaiden hehkutus-päivityksiä Facebookista, jossa he ilmoittavat kuinka monta E:tä tai L:ää saivat. Syytän vain ja ainoastaan itseäni siitä etten yltänyt parhaimpiin mahdollisiin tuloksiin, mutta en jaksaisi, ja onneksi en kuulekaan, moitteita kenenkään muun suusta.

Koko päivän ovat sukulaiseni soitelleet ja lähettäneet tekstiviestejä kysellen tuloksia. En tiedä tuliko tämä läpi pääsemiseni sitten heille niin suurena yllätyksenä, etteivät he jaksa valittaa muutamasta A:stani.

Mutta ei tämä vielä ole kokonaan ohitse. Nyt alkaa täyspäiväinen ylioppilasjuhlien suunnittelu, jota olenkin ehtinyt jo hieman pohdiskella. En itse olisi muuten kovinkaan kiinnostunut miettimään vieraslistaa, ruokia, teemavärejä ja mekkoa, mutta onneksi minulla on yli-innokkaat äiti, mummo, tätejä ja serkku, jotka eivät anna minulle hetkenkään taukoa. Olen jo päättänyt että juhlieni päävärejä ovat vaaleanpunainen, vaalean violetti sekä vaaleanvihreä. Tarjoan juhlissa myös samanvärisiä macaron-leivoksia, joita joko ostamme Helsingistä, tai teemme itse, jos uskallan päästää äidin keittiöön.






Vieraslista minulla on jo päässäni ja joudun kutsumaan myös joitakin kaukaisia sukulaisia, joita en edes muista sen paremmin nimeltä kuin ulkonäöltäkään, mutta lohduttava ajatus on se, että mitä enemmän on vieraita, sen enemmän on lahjoja. Tottahan se on.

Onnea kaikille valmistuneille ja nyt vain bileitä suunnittelemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti