sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Eeppinen Disney-postaus

Viime päivien aikana on tullut katsottua Disneyn klassikkoelokuvia enemmän kuin koko lapsuuteni aikana yhteensä, ja olen alkanut myös keräilemään kyseisten elokuvien dvd-julkaisuja. Halusin tehdä tällaisen netistä löytämäni kyselyn, joka sisällyttää kaikki 50 Walt Disney Klassikkoa. Tosin tässä merkinnässä esille pääsevät vain murto-osa leffoista, sillä kaikkia en ole viime aikoihin katsonut niin että muistaisin niistä mitään, joitakin en ole nähnyt koskaan aiemmin. Tässä ovat kuitenkin tämän hetken suosikkini ja aatokseni Disneyn klassikkoleffoista, ja postauksessa nousevat selkeästi esille muutamat elokuvat, jotka ovat suosikkejani. Luultavasti vastaukseni seuraaviin kysymyksiin tulee muuttumaan ainakin osittain kunhan näen loputkin elokuvat, mutta en malttanut odottaa tämän julkaisua sinne asti.










Favorite movie:


Tykkään jokaisesta Disneyn klassikkoleffasta, joistakin enemmän ja joistakin vähemmän, mutta kaksi ylivoimaista suosikkiani (tällä hetkellä, ei sitten tiedä jos kuukauden päästä olen eri mieltä) ovat 31. klassikko Aladdin, ja 32., Leijonakuningas.





























Favorite princess:

Elokuvien prinsessat eivät ole koskaan suosikkihahmojani, mutta eniten heistä kaikista pidän Aladdinin prinsessa Jasminesta, ja intiaanityttö Pocahontasista. Heihin pystyn ehkä eniten samaistumaan ja he eivät ensimmäisten Disney-prinsessojen tavoin ole avuttomia tyttöraukkoja, jotka tarvitsevat miehen selvitäkseen.












Favorite prince:


Suosikkiprinssini ovat Hirviö (Kaunotar ja Hirviö) sekä prinssi Juhana (Robin Hood). Hirviö ei ole samanlainen kuin prinssin kuuluisi, vaan asuu yksin syrjäisessä linnassaan ja pelottelee kaikkia ärisemällä ja hampaita väläyttelemällä. Mutta kovan ulkokuoten ja pehmeän turkin alta löytyy hyvä sydän. Prinssi Juhana taas on aivan päinvastainen elokuvien sankariprinsseille, vaan kyseessä on nyt oman elokuvansa pahis, rahan ja vallanhimoinen tyranni. Pidän juuri tällaisista stereotypioiden rikkojista, ja siksi nämä kaksi ovat suosikkiprinssini.


















Favorite song:


Näissä elokuvissa on paljon musiikkia, hilpeitä lauluja, kauniita balladeja, yleensä aina oma kappale elokuvan pahikselle, kaikki biisejä jotka jäävät soimaan päähän useiksi päiviksi. Itse rakastan elokuvamusiikkia ja kiinnitän leffoja katsoessa hyvin paljon huomiota siihen, millainen musiikki niissä on. Olisi mahdotonta valita yksi ainoa suosikkikappale, joten tässä ovat 5 suosikkiani:



1. Be Prepared (Leijonakuningas)



2. Prince Ali (Aladdin)



3. Why Should I Worry? (Oliver ja kumppanit)



4. Be Our Guest (Kaunotar ja Hirviö)




5. Once Upon A Dream (Prinsessa Ruusunen)







Favorite kiss:


Ainahan sitä näkee kun prinssi suutelee prinsessaansa ja rakastavaiset saavat toisensa, kaikki ovat onnellisia. Sitä on nähty ehkä liikaakin, joten välillä kaipaan jotain erilaista. Jos itse olisin satuprinsessa, valitsisin pahiksen prinssin sijaan, joten tämä tavallisesta poikkeava pusu Aladdin-elokuvasta on ehdoton suosikkini, kun Jasmine suutelee Jafaria huijatakseen tätä.


























Prettiest princess:


Meg ei oikeastaan ole prinsessa, mutta käsitin vaihtoehdoikseni kaikki Disneyn leffoissa esiintyvät neidot. Kauneimmat mielestäni ovat siis Herkuleksen Megara, ja Aladdinin Jasmine. Moni voisi tähän kohtaan itse valita jonkun "perusprinsessoista" (Aurora, Lumikki, Tuhkimo), mutta itse en aivan perusta ensimmäisistä prinsessaleffoista. Kai niiden "huonompi kuvanlaatu" vaikuttaa mielipiteeseeni, mutta uudemmilla prinsessoilla on ainakin persoonallisempi olemus.




















Favorite castle:


Hirviön linna Kaunottaresta ja Hirviöstä:
















Yllä oleva kuva antaa minun makuuni liian iloisen kuvan, sillä elokuvassahan tunnelma linnassa oli erittäin synkkä ja karmiva. Sen tapaisen linnan, synkän metsän keskellä, jossa esineet liikkuvat itsestään ja vihainen monsteri lymyää salaisessa länsisiivessä, minäkin haluaisin kodikseni.

Kuvia sisältä linnasta:



















Saddest moment:


Nämä kaksi kohtausta saavat aina kyynelkanavani vuotamaan! Mufasan kuolema onkin yleinen itkun aihe kaikkien Disney-fanien keskuudessa, mutta Dumbon ja äidin lyhyt hetki kaltereiden takaa pitäisi kai olla lohduttava, mutta minua se vain masentaa entisestään. Nenäliinapaketit esille näitä leffoja katsellessa!









Favorite couple:


"Couple" voi tarkoittaa pariskuntaa, mitä se luultavammin tässäkin on, mutta sanan voi käsittää myös parivaljakkona, ns. kaksikkona. Jälkimmäisestä keksin enemmän, joten tässä ovat kaksi suosikkiani parivaljakoista, erottamattomista ystävyksistä.

Topi ja Tessu samannimisestä elokuvasta







Timon ja Pumba (Leijonakuningas)

















Best hair:


En ole varma, täytyisikö tässä esittää sellaiset kutrit, jotka ovat kauniit ja voisivat sopia omaan päähän, vai parhaimmat hiukset yleisesti ottaen. Laitoin tähän molemmat. Megaran hiukset ovat mielestäni kauniit ja naiselliset, Hadeksen liekkifleda on yksinkertaisesti hieno!










Favorite animal sidekick:


Surprise, kaikki ovat pahisten apureita! En tiedä, alanko alitajuisesti aina elokuvan nähdessäni pitämään pahiksista, mutta mielestäni heillä on vain paras huumori ja realistisin maailmankuva, vai ovatko heidän ajatuksensa vain lähellä omiani, mutta jotenkin aina tykästyn ilkeisiin ja kieroihin hahmoihin, ja tosiaan, heiltä löytyy hauskimmat jutut.

Shenzi, Banzai & Ed (Leijonakuningas)

Jago (Aladdin)

Liuhu (Mestarietsivä Basil Hiiri)



Rosso & Desoto (Oliver ja kumppanit)


















Favorite non-animal sidekick:





Suosikki ei-eläimellinen apuri  on Keisarin uudet kuviot -elokuvan Kronk, joka vaikuttaa kaikelta muulta kuin roiston oikealta kädeltä. Mies on elokuvan ehkä hauskin tyyppi.




Favorite outfit:


Cruella de Vilin vaatteet, eli eläinraukoista tehdyt turkikset, on paras asu, ei siksi että pitäisin turkiksista, vaan koska naisen pukeutuminen on tärkeä osa hahmon luonnetta ja elokuvan juonta.

















Favorite villain:



Yleensä suosikkihahmoni elokuvassa on juuri sen pääpahis, joten ainoa tähän kohtaan liittyvä ongelma oli se että osaisin karsia kaikista lemppareistani vain muutaman. Kolme suosikkipahistani, joista kaksi onkin lähes suosikkihahmojani kaikista Disneyn hahmoista, ovat Leijonakuninkaasta, Aladdinista ja Herkuleksesta. Hyvän pahiksen tunnistaa itsekkäästä käytöksestä, kieroilusta&ilkeyksistä, hyvästä huumorista ja suunnattomasta charmista. Alla olevaa kolmea yhdistää halu päästä johtajaksi ja suunnitelma syrjäyttää nykyinen kuningas/sulttaani/jumala.

Scar

Jafar

Hades






Favorite romantic moment:


Kyllä lähes jokaisesta elokuvasta löytyy edes hieman romantiikkaa, mutta valitsin suosikikseni Kaunottaren ja Kulkurin Bella Notte- eli spaghetin syöntikohtauksen. Sympatiapisteitä tuo se, että köhtauksessa on suloisia koiria, ja taustalla soiva laulu on todellinen klassikko.









Favorite singing voice:






Aladdinin alussa soivan kappaleen laulaa suomalainen ääninäyttelijä Antti Pääkkönen, jonka lauluäänestä (kyllä myös puheäänestä) pidän paljon. Myös muut Pääkkösen laulamat kappaleet Disney-leffoissa miellyttävät, esimerkiksi Bells of Notre-Dame (löytyy alempaa).

Leijonakuninkaan Scarin suomalainen ääni, Jukka-Pekka Palo, onnistui myös upeasti laulussaan. Mutta myös Jeremy Ironsin laulama englanninkielinen versio samasta kappaleesta saa erityismainintaa. Tämä onkin ehkä ainoa kaikista Disney-elokuvista, jossa mielestäni jonkin muun kielinen versio yltää suomalaisen tasolle. Suomalaiset ovat leffadubbauksen mestareita, ja tämähän on yleinen mielipide, eikä vain minun.

Eikä pidä unohtaa Vesa-Matti Loiria, Aladdinin Henkeä, jolla on aivan ihana lauluääni, varsinkin kun hahmossaan hän muokkaa sitä erilaiseksi!





Best eyes:


Bambin silmät lumoavat kirkkaudellaan kenet tahansa! Hahmo ei paljoa elokuvassa puhukaan, ja on muutenkin melko hiljainen, mutta ulkoiset eleet ja etenkin silmät esittävät eläimen tunteita hienosti.























Favorite name:






En tiennyt, tarkoitetaanko tässä kohtaa elokuvan nimeä vai hahmon nimeä, joten laitan molemmat. Elokuvista paras nimi on "Kaunotar ja Hirviö", joka kuulostaa hienolta joka kielellä, ranskaksi La Belle et la Bête, italiaksi La bella e la bestia, saksaksi Die Schöne und das Biest.

Hahmoilla on usealla hyviä nimiä, kyseiseen aikaan ja paikkaan sopivia, esimerkiksi Shakespearelta tai Arthur Conan Doylelta lainattuja, hahmon ulkoiseen olemukseen viittaavia lempinimiä. Mutta suosikkini ovat Prinsessa Ruususen nimi Aurora, 101 Dalmatialaista-elokuvan pahis Cruella de Vil (nimestä nousee esille samalla myös hahmon luonne) ja englanninkielisistä nimistä pidän paljon myös Tuhkimosta (Cinderella) ja Pahattaresta (Maleficent).






Favorite soundtrack:

Ainoa Disneyn klassikkoelokuvista, jonka soundtrackkiin olen enemmän perehtynytkään, on tietty Leijonakuningas. Tässä elokuvassa Elton Johnin ja Tim Ricen yhteistyöllä tuotetut laulut, sekä Hans Zimmerin säveltämät taustamusiikit ovat kaikki aivan täydellisiä, täynnä tunnelmaa ja afrikkalaisuuden voi havaita musiikista, mikä on hyvä merkki, kun ottaa huomioon että elokuva sijoittuu kyseiselle mantereelle.






Funniest moment:

Hauskoja kohtauksia on myös todella paljon, mutta ensimmäinen joka mieleeni tuli, joka jaksaa aina naurattaa yhtä paljon, on...



Myös saman elokuvan kookospähkinä-kohtaus saa minut aina hyvälle tuulelle. Mahtavaa huumoria!

"Syökää Zazu."
"Ette te tahtoisi minua, olen niin pieni ja sitkeä."
"Zazu, älä naurata, tarvitset vain hieman kastiketta."
"Mh, ja mun oli vaikee sietää Mufasaa..."
"Mitä sanoitte?!"
"Sanoin Muf.. Sanoin que pasa."






Favorite quote:


- "Simba, mitä sinä teit?"
- "Lauma villiintyi. Ja isä pelasti minut. Se oli vahinko, en minä tahallani..."

- "Tietenkään, tietenkään et tahallasi. Kukaan ei tee tahallaan tällaista. Vaan kuningas on kuollut, ja ilman sinua hän vielä eläisi. Ja kun äitisi kuulee tästä..."
- "Mitä minä nyt?"

- "Juokse pois, Simba. Juokse, kauas pois, äläkä ikinä palaa."
- Simba & Scar (Leijonakuningas)

Vaikka kuinka kauan mietin, niin en keksinyt tämän vuoropuhelun rinnalle yhtäkään toista samanveroista. Kaikissa elokuvissa on hyviä ja mieleenpainuvia repliikkejä, mutta kaikista eniten esille nousee yllä oleva keskustelun pätkä Leijonakuninkaasta. Todella dramaattista. Kun katsoo videon tästä kohtauksesta (joka löytyy myös ylempää), huomaa kuinka hyvin tämä on myös ääninäytelty ja hahmojen eleet piirretty, mikä vain vahvistaa dramaattisuutta. Mutta kyseessä on nyt yksi Leijonakuninkaan merkittävimpiä repliikkejä, joka vaikutti koko loppufilmin juonenkulkuun, joten ei ihme, että tämä jää mieleen.

Myös yksittäinen lause elokuvasta 'Kaunotar ja Hirviö' on jäänyt mieleeni, ja joka kerta sen kuullessani alkaa väkisinkin naurattaa.

- "Sopii tulla päivälliselle... Ei ollut pyyntö!"
- Hirviö Bellelle (Kaunotar ja Hirviö)



Bravest princess:

Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että rohkeimmat leidit Disneyn tytöistä ovat Pocahontas ja Mulan. Toki kaikissa prinsessoissa on jotakin rohkeutta (who am I kidding, Lummikihan joutui paniikkiin heti kun eksyi metsään), mutta nämä kaksi ovat todella sankari-ainesta, toinen sotaan lähdössä ja toinen pysäyttämässä sitä oman henkensä uhalla.

























Favorite dance scene:

Kuinka monessa Disney-leffassa oikeastaan tanssitaan, jos ei lasketa prinsessojen valssi-keinahtelua prinssiensä kanssa? Ovathan nekin hienoja, mutta minä etsin jotain hieman erilaisempaa kun puhutaan suosikkitanssikohtauksesta. Niinpä päädyin Keisarin uudet kuviot-elokuvan alkukohtaukseen. Kuzcolla on kieltämättä erittäin tyylikkäät muuvit. Videolla tanssiosuus löytyy kohdasta 1:25 eteenpäin.







Favorite parent:








Tähän täytyi vastausta miettiä jo hieman pidempään, mutta päädyin Aladdin-elokuvan sulttaaniin, prinsessa Jasminen isään. Söpö pieni pullukka, lempeä ja hauska, joka kelpaisi omaksi isäksi myös.





Favorite lyrics:


Tää Ali, prinssimme siis hän liene ei lainkaan
Huuliltain lue se vain se totta on niin
Hän valheillaan satuttaa
On aina olevinaan
Katso nyt kuka prinssi on Ali

On Ali mitättömin köyhä Aladdin
Rahaton, uskomaton
köyhä on siis
Ei liene kai salaisuus
On hällä persoona uus
Ei rahat taskussa paina kun hän
Saa laakista lähdön lentävimmän
Kun rahat haihtuu
Ja kosto maistuu
Ja maailman ääriin
näin käy
Prinssi Ali


&

Aamusta varhain jo kellot sen lyö
Aina soi näin Notre Dame
On päivä taas parhain kun päättyvi yö
Aina soi näin Notre Dame
Lyövät suurimmat ukkosen iskun
Soivat pienimmät kuiskaten vain
Ja sielusi luulet sen vievän kun kuulet
kun soi
kun soi näin Notre Dame
Yö oli kun kulki mustalainen
luona rannan Notre Dame
Hiipivät peläten varjoja sen
luona rannan Notre Dame
Silloin näin he nyt joutuivat ansaan
ja he katsoivat rankaisijaan
Oli tuomari julma
soi katseessaan turma
kun soi
kun soi tuo Notre Dame

Synnistä hän pyrki kaiken kansan kitkemään
Synnistä hän muita syytti
vaan ei itseään

Vuodatit veren sä viattoman
luona kirkon Notre Dame
Vieläkö tään lapsen taakakses saat
luona kirkon Notre Dame
Valhein vältellä voit tunnon tuskia
sanot ettet sä tuskia saa
Vaan et saa sinä rauhaa
kun katseella seuraa sua ain
seuraa sua aina Notre Dame





Most magical moment:



Leijonakuninkaan kohtaus, jossa Mufasa ilmestyy Simballe taivaalta, on niin täynnä sitä jotakin, että joka kerta tämän katsoessani kylmät väreet kulkevat kehoa pitkin eivätkä ota loppuakseen. Kohtauksessahan ei ole kyse suoranaisesta magiasta, mutta Mufasan matala ääni ja sanat, isän ja pojan jälleen näkemisen koskettavuus ja tunnelma ovat jotakin todella taianomaista.




Yksi kyseisen elokuvan suosikkikohtauksiani, Aladdinin ja Jafarin lopputappelu! Taianomaista tunnelmaa tästä ei puutu, sillä koko kohtaus on täynnä noita-Jafarin toinen toistaan hienompia temppuja.



Best wardrobe:











Prinsessa Ruususen puvut (muutkin kuin vain itse prinsessan) ovat melko tavanomaisia prinsessa-saduille, mutta silti oikein kaikessa keski-aikaisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan hurmaavia. Etenkin Pahattaren asu herättää huomiota ja sopii hyvin kantajalleen.
















Favorite sequel:

Aika harvasta elokuvasta on edes tehty jatko-osaa, mutta lapsuudestani muistan pitäneeni eniten näistä kahdesta. Jatko-osat ovat sellaisista elokuvista joista pidän erityisen paljon muutenkin. Leijonakuningas 2 ei tietenkään millään nouse ykkösleffan tasolle, mutta on silti moniin elokuviin verrattuna todella hyvä. Näiden elokuvien tarina on niin mukaansatempaava, että jatkoa on vain hyvä olla.










Favorite overall moment:




Leijonakuninkaan lopputaistelu on eeppinen  hidastuksineen ja dramaattisine musiikkeineen. En tykkää kohtauksesta jossa lempihahmoni kuolee, mutta vaikutuksen tämä todellakin tekee. Pienenä tätä katsoessani olin aivan kauhuissani, nyt osaan jo nauttia kohtauksen tunnelmasta.



Favorite happy ending:

Tähän kohtaan en tosiaan osaa sanoa yhtään mitään. Lähes jokainen, ellei sitten aivan jokainen elokuva, päättyy onnellisesti, mutta mä niistä sitten olisi kaikkein paras, en osaa valita. Ensinnäkin, jostakin syystä Leijonakuninkaan onnellinen loppu ei ole mielestäni niin onnellinen. Elokuvassahan on vain kuollut porukkaa vähän väliä, ja miten uskottavaa on, että heti Simban saatua vallan itselleen, alkaa sataa, ruoho kasvaa ja aurinko paistaa, ja kaikki kadonneet eläimet saapuvat takaisin juhlimaan oikean kuninkaan paluuta? Sen sijaan joidenkin elokuvien iloiset lopetukset saavat minutkin iloiseksi: mm. Dumbon, Boltin ja Kaunottaren ja Kulkurin loppukohtaukset ovat miellyttäviä, kaikki päättyy hyvin ja kodittomat ovat löytäneet itselleen perheen. Pidän myös Aladdinin lopusta, vaikka se onkin hieman siirappinen "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti"-tyylinen.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti