maanantai 27. helmikuuta 2012

And the Oscar goes to...

Viime yö meni sitten valvoessa, televisiosta Oscar-gaalaa, amerikkalaisittain Academy Awardseja katsoen. Vuosittainen gaala oli jo 84., ja myös tänä vuonna esillä oli monia erinomaisia elokuvia ja nousevia tähtiä.

Tänä vuonna olin valmistautunut gaalaa varten, ja pyrin näkemään mahdollisimman monta palkintoehdokaselokuvaa ennen suurta iltaa. No, en oikeastaan edes tiennyt, mitkä kaikki elokuvat olivat ehdolla, ja koska asumme syrjäisessä Pohjolassa, tänne eivät kaikki filmit edes yllä. Siispä satunnaisista palkintojen ehdokkaista etukäteen olin nähnyt vain Hugon, Sotahevosen, Pappi Lukkari Talonpoika Vakoojan, Rautarouvan, The Descendantsin, Harry Potter 7n, Transformers 3n ja Saapasjalkakissan. Näistäkin vain muutama saivat edes yhden, jotkut useamman, palkinnon.




Ennen varsinaista gaalaa minä ja moni muu elokuvafriikki omilla kotisohvillaan joutui katselemaan keskiyöstä kolme ja puoli tuntia eteenpäin, kun raivostuttavat amerikkalaiset juontajat valkaistuneen hampaineen virnuilivat Kodak-teatterin edustalla ja haastattelivat paikalle saapuvia julkkiksia. "Who are you wearing?". Ja muutamien minuuttien välein näytettiin suomalaisten Oscar-valvojaisia, kun Arman Alizad, Jarkko Valtee, Anne Kukkohovi ja Jenni Rotonen sekä myöhemmin yöllä Ilari Viippola istuivat pöydän ääressä, joivat drinkkejä ja arvostelivat (haukkuivat) itseään suurempien julkkisten asut.

Minua ei vieraiden puvut ja turhat jaarittelut kovinkaan kiinnostaneet, joten yritin vain pysytellä hereillä, viinirypäleitä ja Pommacia ahmien. Naisvieraiden mekkoihin kiinnitin huomiota sen verran, että suosikeikseni päätyivät Angelina Jolien, Gwyneth Paltrow'n ja Emma Stonen mekot. Ja kuten joku jo mainitsikin, illan paras asuste oli George Clooneyn seuralainen Stacy Keibler, jolla myös oli erittäin tyylikäs ja glamour puku.


 
 



Hugo-elokuvan useiden ehdokkuuksien myötä tiesin, että tänä vuonna juhlaan ilmaantuisi myös elokuvassa näytellyt (suurenmoinen) Sacha Baron Cohen, ja odotinkin pitkään ja hartaasti, milloin tämä saapuisi punaiselle matolle. Ehdimmekin nähdä muutaman sekunnin vilauksen seuraavan elokuvansa roolihahmoksi, 'Diktaattoriksi', pukeutuneesta miehestä kun hän oli juuri nousemassa autosta. Tämän jälkeen häntä ei loppuiltana näkynyt tai kuulunut, ja hetken päästä kävi ilmi että Sacha oli poistunut paikalta kaadettuaan väitetyt Kim-Jong Ilin tuhkat Ryan Seacrestin päälle. Todella harmitti etten nähnyt yhtä suosikkinäyttelijöistäni enempää, mutta en voi muuta kuin nauraa herran touhuille. Niin tyypillistä häneltä.





Itse palkintogaala alkoi klo 3.30, mielenkiintoisella videoleikkeellä jossa illan isäntä Billy Crystal seikkaili läpi viime vuoden aikana tehtyjen elokuvien, saapuen lavalle vitsailemaan illan päätähtien kustannuksella ja esittämään hauskan laulun, jossa esiteltiin parhaan elokuvan ehdokkaat. Alunperinhän oli tarkoitus, että Eddie Murphy juontaa gaalan, mutta pienten vastoinkäymisien jälkeen isännäksi valittiin vanha tekijä Billy, joka mahtavalla huumorillaan ja esiintyjäntaidoillaan teki gaalasta todella viihtyisän.

Ensimmäiset pystit jaettiin kuvauksesta ja lavastuksesta, molemmat menivät Hugo-elokuvalle. Palkintojenjako alkoi siis todella hyvin, sillä viime keskiviikkona näkemäni elokuva oli mielestä todella hyvä kaikin puolin, ja Oscarit menivät oikeaan osoitteeseen. Oscarit kuvauksesta vastanneelle Robert Richardsonille ja mm myös Sweeney Todd-elokuvan lavastaneille Dante Ferrettille ja Francesca Lo Schiavolle jakoi Tom Hanks.

Puvustuksen Oscarin sai Mark Bridges elokuvasta The Artist ja maskeerauksessa voiton vei Rautarouva ja Mark Coulier ja J. Roy Helland. Ehdolla maskeeraukseen oli myös HP7 osa 2, ja omasta mielestäni voitto olisi ennemmin kuulunut sille. Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin sai iranilainen A Separation.

Naisnäyttelijöiden sivuosalle ehdokkaat tulivat elokuvista, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Piiat, Albert Nobbs, The Artist...? (Ilmeisesti olisi pitänyt tietää, viimeksi mainittu voitti kuitenkin tärkeimmät palkinnot) Oscar meni Piiat-elokuvan Octavia Spencerille. Kantaa en osaa tähän ottaa, mutta naisen kiitospuhe oli ihanan suorasanainen. Hän kiitti jumalaa päästessään lavalle illan komeimman miehen (Christian Balen) kanssa ja sanoi sekoavansa.


Tina Fey ja Bradley Cooper jakoivat palkinnot leikkauksesta, äänileikkauksesta ja äänimiksauksesta. Ensimmäinen näistä meni elokuvalle The Girl with the Dragon Tattoo, molemmat äänipalkinnot Hugolle. Seuraavana lavalle saapuivat Gwyneth Paltrow ja Robert Downey Jr., jonka kintereillä juoksi kameramiehiä lavalle asti. Mies ilmoitti kuvaavansa dokumenttia "The Presenter" (vitsinä, tietysti) ja palkitsi parhaan dokumenttielokuvan, Undefeated.




Madagascar 2 -elokuvan musiikin saattelemana lavalle asteli seuraavaksi Chris Rock ja pidettyään pienen puheen animaatioelokuvien tekemisen helppoudesta hän ilmoitti parhaan animaatioelokuvan ehdokkaat ja voittajat. Olisin olettanut, että Saapasjalkakissa olisi vahvoilla, ja toivoinkin kyseisen elokuvan voittoa, mutta palkinnon veikin (nimen olen kuullut mutta en ole ehtinyt nähdä kyseistä piirrettyä) Gore Verbinskin ohjaama Rango. Parhaista erikoisefekteista palkittiin, yllätys ja hurraa, Hugo. Tämä oli jo elokuvan viides palkinto, ja harmillisesti jäikin viimeiseksi.

Viime vuonna naissivuosan palkinnon voittanut Melissa Leo saapui lavalle palkitsemaan miessivuosan voittaneen näyttelijän. Voiton vei, ennakkosuosikki, Christopher Plummer elokuvasta Beginners. Nick Nolte, Kenneth Branagh ja muut pojat jäivät nuolemaan näppejään, mutta minua se ei oikeastaan liikkuttanut, sillä jälleen kerran kyseessä oli ollut vain elokuvia, joista en tiennyt mitään.

Seuraavaksi jaettiin palkinnot musiikista. Parhaan musiikin palkinnon jakoivat Penelope Cruz ja Owen Wilson. Toivoin kovasti voittoa Hugolle tai Pappi Lukkari Talonpoika Vakoojalle, mutta Oscarin vei Ludovic Bource ja hänen säveltämänsä The Artist. Parhaasta laulusta kilpailivat ainoastaan kaksi elokuvaa, Rio ja The Muppets, palkinto lähti muppeteille ja laululle "Man or Muppet", jonka teki Bret McKenzie. Palkinnon laulusta jakoivat pelleilijät Will Ferrell ja Zach Galifianakis (joka esittäytyessään teki pilaa vaikeasti lausuttavasta sukunimestään ääntäen sen aivan väärin).


 




Angelina Jolie jakoi kaksi palkintoa, molemmista käsikirjoituksista. Sovitetun käsikirjoituksen Oscarin sai The Descendants (käsikirjoittajina Alexander Payne, Nat Faxon & Jim Rash) ja alkuperäinen käsikirjoitus oli akatemian mielestä paras Woody Allen elokuvassa Midnight in Paris. (Tarkoitukseni oli pitkään mennä katsomaan kyseinen elokuva teatteriin sen vielä ollessa täällä, mutta jotenkin unohtui...) Noh, jatketaan eteenpäin: Morsiusneidot-elokuvan neidot nousivat lavalle jakamaan lyhytelokuvien palkinnot. Parhaan lyhytelokuvan palkinnon sai The Shore, lyhytdokumenttielokuvan voitti Saving Face ja paras animaatiolyhytelokuva oli Fantastic Flying Books of Mr Morris Lessmore. Näistä elokuvista en ollut tosiaankaan kuullut yhdestäkään, ja ihmekös tuo? En siis jaksanut innostua tai suuttua, nämä filmit olivat varmasti Oscarinsa mittaisia arvoisia.

Enää olivat tärkeimmät palkinnot jakamatta. Valittettavasti viimeiset palkinnot jakautuivat melko yksipuolisesti, elokuvalle jota en ole vielä saanut nähdä. The Artist vaikuttaa todellakin aivan mahtavalta filmiltä, mutta sen rohmutessa kaikki parhaat palkinnot Hugon ja muiden potentiaalisten elokuvien edestä, aloin jo hieman suuttua. Michel Hazanavicius voitti siis parhaan ohjauksen pystin, jonka tälle ojensi näyttelijälegenda Michael Douglas.

Edellisenä vuonna naispääosan elokuvalla Black Swan voittanut Natalie Portman tuli pitämään puheet kaikille parhaan miespääosan ehdokkaille, George Cloonelylle, Brad Pittille, Gary Oldmanille, Jean Dujardinille ja Demián Bichirille . Tämä oli minulle henkilökohtaisesti illan henkeäsalpaavin hetki, toivoin enemmän kuin mitään että Gary Oldman olisi voittanut palkinnon roolistaan yhdessä ehkä hankalaselkoisimmasta ja mielenkiintoisimmasta elokuvasta, jonka olen vuosiin nähnyt. Mutta tietysti voitti meni elokuvalle The Artist, ranskalaiselle Jean Dujardinille. Hei, onhan hän komea ja karismaattinen, mutta hän ei edes puhu!!!?

Parhaan naispääosan ehdokkaat olivat Viola Davis, Glenn Close, Rooney Mara, Meryl Streep ja Michelle Williams. Palkinnon jakoi viime vuonna änkyttävänä kuninkaana palkinnon voittanut Colin Firth. Palkinto meni kuin menikin Merylille. Tämä ei tullut sinänsä yllätyksenä, ja Rautarouva olikin näistä elokuvista ainoa, jonka olen aiemmin nähnyt, joten vertailukohtaa ei löydy. Mutta voin sanoa jo pelkkien videopätkien näkemisen perusteella, että esimerkiksi Rooney Mara vaikutti todella mahtavalta näyttelijältä elokuvassa The Girl with the Dragon Tattoo.

Parhaan elokuvan palkinnosta kilpailivat tänä vuonna yhdeksän filmiä: Piiat, The Descendants, The Three of Life, Midnight in Paris, Moneyball, Hugo, The Artist, Sotahevonen sekä Extremely loud & Incredibly close. Viimeisen palkinnon jakoi Tom Cruise, ja illan odotetuin ja arvostetuin Oscar meni mustavalkoiselle mykkäelokuvalle The Artist. Elokuva kahmi illan aikana yhteensä 5 pokaalia, samoin kuin Hugo, mutta näitä kahta ei voi verrata, sillä The Artistin palkinnot olivat suurimmat ja tärkeimmät.






Minua jäi todella ärsyttämään The Artistin menestys. Ei saa käsittää väärin, en ole elokuvaa tai sen tekijöitä vastaan, mutta juuri se elokuva, jota en ole nähnyt, varastaa koko shown, pistää hieman ketuttamaan. Mutta tosiaan... Kaiken näkemäni ja kuulemani perusteella kyseessä on kyllä yksi vuoden parhaita teoksia, ja en malta odottaa näkeväni sen, heti kun se ilmestyy Mikkelin elokuvateattereihin.

Palkintojenjaon välissä oli monenlaisia esityksiä ja hauskoja hetkiä, sekä myös vuoden aikana kuolleiden taiteilijoiden muistelua. Cirque du Soleil esitti henkeäsalpaavan näytöksen ja näimme jopa pätkiä vanhoista ja vanhemmista elokuvista, sekä videoituna lukuisien näyttelijöisen ajatuksia siitä, mitä näytteleminen heille merkitsee. Kokonaisuudessaan gaala oli todella mahtava ja hienosti järjestetty. Kaikki yön aikana eteeni tulleet uudet elokuvat pysyvät mielessäni kun seuraan Suomen elokuvateattereiden näytöksiä ja odotan etenkin tuon niin paljon puhutun The Artistin näkemistä. Ensi vuoden gaalaa odotellessa käyn varmasti katsomassa vuoden jokaisen elokuvan, jotta vuoden päästä olen perillä kaikesta. Until next year, good night.







2 kommenttia:

  1. tämä oli tosi kiva kirjoitus mielestäni :) en itse katsonut tapahtumaa, eikä nuo juhlallisuudet minua niin kiinnostakaan, mutta tämä oli hyvä tiivistelmä tilaisuudesta. ehkä tiivistelmä on huono ilmaisu... enemmänkin nopea läpikäynti kaikesta olennaisesta :) en oo vielä lukenu muita juttujasi (tämä oli eka silmiin osunut), mutta jos muutkin ovat yhtä hyviä niin kyllähän näitä mielellään lukee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon, kiva jos tykkäät! :)

      Poista