tiistai 3. tammikuuta 2012

UV-aattoillan tapahtumia

Viime lauantai, 31.joulukuuta, päiväni alkoi yllättävän virkeästi kello 11, ottaen huomioon että olimme edellisenä yönä ajelleet autolla läpi kaupungin, kaahailleet leipomon ja huonkaulukauppojen pihoilla sekä katsoneet Anniinalla elokuvan 'Salaisuus pinnan alla'.

Aamulla herättyäni kävin suihkussa, katsoin loppuun edellisenä päivänä Makuunista vuokraamani 'The Godfather Part ll' -leffan, laittauduin (äitirakas kävi ostamassa H&M:ltä edellisenä päivänä löytämäni mustat korkeavyötätöiset kangasshortsit, joiden kanssa puin vihreän topin, äitini Turkista ostaman kaulakorun, uuden hiuspannan ja sukkahousut) ja kello neljän jälkeen lähdin Anniinan ja Villen kanssa Amarilloon. Siellä söin suuren, liian suuren, hampurilaisaterian ja join kirpeän mojiton.




Kuusi tuntia ennen vuodenvaihdetta, kun olimme lähteneet ravintolasta, ajelimme hetken sinne tänne odottaen Sannaa, joka oli vielä kotonaan laittautumassa.

Sannan kyytiin napattumme menimme siis Anniinalle, hänen autotalliinsa, jota niin moni ihmettelee ja karttaa, vaikka kyseessä on aivan hieno, mm. matoilla, julisteilla ja ruukkukasvilla koristeltu pieni asunto! Pian alkoi muutamia ihmisiä tulla paikalle, huomattavasti oletettua vähemmän, enimmillään meitä oli paikalla vain yhdeksän. Siitä huolimatta saimme aluksi tylsän ja väsyneen tunnelman nousemaan pelaamalla juomapeliä pelikorteilla ja minun ammuttua pari Anniinan kotoaan löytämää rakettia.


Sanna, Anniina & Eetu


minä sytyttämässä rakettia




Innostuimme myös laulamaan Singstarilla. No, minä innostuin, muut vain vaihtelivat mikrofonia tylsistyen valitsemaani kappaleeseen. Sanna toimi tällä videolla kameranaisena, minkä voi huomata huterasta ja eloisasta kameran liikkeestä! :-D
WARNING: humalainen, lähes 'hauskat kotivideot' -materiaalia oleva, filminpätkä tulossa:





Hieman ennen kello kymmentä tilasimme tilataksin ja suuntasimme keskustaan, ja kaikille yllätyksenä, Kharmaan. Onneksi menimme paikalle tarpeeksi aikaisin, kun pääsimme vielä ilmaiseksi sisälle eikä jonoa ollut. Baarissa oli paljon tuttuja ja joka puolelta kuului hyvän uudenvuoden onnitteluja. Rahaa en käyttänyt paljoa, juttelin vastaan tulevien kavereiden kanssa ja jopa tanssin. Tanssilattialla olikin niin sanoen "villi" meno, joten suurimman osan ajasta pysyttelin turvallisesti etäällä.

Kun kello lähestyi puoltayötä ja olisi ollut aika lähteä Naisvuoren juurelle katsomaan suurta ilotulitusnäytöstä, kävi juuri niin kuin olin arvannutkin, eli muut ilmoittivat haluavansa jäädä sisätiloihin, eivätkä jaksa lähteä ulos. Olisin muuten joutunut yksin seisoskelemaan kylmään, mutta luojan kiitos törmäsin Teroon, joka oli myös lähdössä ulos yksin, ystäviensä jäädessä Kharmaan. Lähdimme siis hoipertelemaan kohti Naisvuorta. Perillä tapasimme lisää tuttuja ja katsoimme kauniin ilotulitus-shown, jonka sain myös videolle. Jos en olisi ehtinyt katsomaan showta, ilta olisi helposti mennyt pilalle. Raketit oli ainoa asia illassa, joka teki siitä erikoisen. Uusivuosi ei ole mitään ilman ilotulitteita!





Palasimme takaisin Kharmaan ja Teron hopeisen jp-kortin ansiosta pääsimme pitkän jonon ohitse. Oli hauska kävellä sisälle kuin mikäkin julkkis, kateellisten "hei miks noi pääs ennen meitä!?" -huutojen säestämänä. Löysin Anniinan sieltä minne olin hänet jättänytkin, siis tanssilattialta. Viihdyimme vielä muutaman tunnin baarissa, jonka jälkeen päädyimme viiden hengen joukkona takaisin Anniinan kotiin. Siellä meno alkoi minun osaltani vasta yltyä, kun taas Anniina söi paketillisen kylmää maksalaatikkoa ja kävi nukkumaan. Me yritimme vielä pelata Hitleriä, mutta unohdimme säännöt jatkuvasti ja hommasta alkoi muutenkin mennä maku. Minä vapaaehtoisena hiippailin talon keittiöön etsimään ruokaa, yli kymmenen haukkuvan koiran ohitse, ja löysin kuudelle nälkäiselle kaksi jogurttia ja hieman suklaata. Aamuyöstä päädyin matolle nukkumaan ja aamulla olo oli mitä parhain.







Molemmat yllä olevat kuvat kuvastavat loppuyömme tunnelmaa.



Ilta oli hauska, tähän mennessä paras ystävien seurassa vietetty uusivuosi, mutta niiden taso onkin melko alhainen. Olisi toki voinut paremminkin mennä, mutta mennyt on mennyttä, ei saa murehtia viime vuotisia, ja keskitytään tulevaisuuteen! Seuraavaan vuodenvaihteeseen on 363 päivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti