keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Oh, how I've missed you, Holmes.

Britannian viekkain, hauskin ja jääräpäisin salapoliisi Sherlock Holmes on jälleen valkokankaalla, tällä kertaa vastustajanaan mielipuolinen professori Moriarty, ja tehtävänään pelastaa maailma tuhon partaalta. Jatko-osana vuoden 2009 Guy Ritchien ohjaamalle elokuvalle 'Sherlock Holmes', 'Sherlock Holmes: A Game of Shadows' on edeltäjänsä veroinen niin toiminnassa kuin huumorissakin. Näyttelijäkaarti säilyi lähes samana ja mahtavasta soundtrackista vastaa edelleen Hans Zimmer.

Minä ja Outi kävimme eilen katsomassa kyseisen filmin elokuvateatteri Ritzissä.

 


Tarinassa eletään 1890-lukua, mikä itsessään saa lisäpisteitä minun silmissäni. Kuten aiemmassakin Sherlock Holmesissa, myös tässä elokuvassa lavastus ja puvustus ovat onnistuneet aivan täydellisesti ja efektit räjähdys- ja taistelukohtauksissa uskottavia ja vaikuttavia. Synkät ja viktoriaaniset maisemat sopivat elokuvaan ja tekevät tunnelmasta juuri oikeanlaisen. Muuten ehkä jopa liian synkistelevää tunnelmaa tasapainotetaan hauskalla juonella.

Vanhat hahmot, sankarikaksikkomme Sherlock Holmes (Robert Downey Jr.) ja Dr. John Watson (Jude Law) ovat täydessä vauhdissa, ja mukana ovat myös Rva. Mary Morstan-Watson (Kelly Reilly) ja naisrikollinen Irene Adler (Rachel McAdams), joista ensimmäinen on edelliseen elokuvaan verrattuna suuremmassa roolissa, ja jälkimmäinen vain hetken elokuvan alkupuolella. Uusina hahmoina ovat muunmuassa elokuvan pääpahis professori James Moriarty (Jared Harris), Sherlockin veli Mycroft (Stephen Fry) sekä uusi "sankaritar", mustalaisnainen Simza (Noomi Rapace).
Hahmot ovat jokainen omalla tavallaan sympaattisia ja rakastettavia - paitsi henkilökohtaisesta mielipiteestäni ruotsalaisnäyttelijä, myös Millenium-sarjasta tuttu, Noomi Rapace ei omista kolmea ilmettä enempää, ja jokaisessa kohtauksessaan näytti ja käyttäytyi kuin robotti, mikä teki hänen hahmostaan tylsän ja huomaamattoman.



Suosikkihahmoni elokuvassa on tietysti ihana, sympaattinen, suloinen tohtori Watson, joka tahtomattaan joutuu mukaan parhaan ystävänsä sotkuihin ja joutuu jopa pariin otteeseen pelastamaan tämän hengen. Kahden miehen välinen ystävyys on niin syvä että se tulee kameran läpi katsojan sydämeen, ja saa sen särkymään. Syy täytyy olla todella lahjakkaissa näyttelijäntaidoissa, tai sitten Downey Jr:n ja Law'n kemiat kohtaavat myös kameran ulkopuolella niin hyvin. Kaksikko on kuin veljiä, ja auttavat toisiaan niin kuoleman keskellä kuin hääaamuna krapulan kourissa. Nämä kaksi hahmoa täydentävät toisiaan täydellisesti, enkä ole yhdessäkään muussa elokuvassa nähnyt samanlaista miltei käsin kosketeltavaa kemiaa. En tarkoita että kyseessä olisi minkäänlaista homostelua, vaikka Holmes selvästi onkin mustasukkainen Watsonista tämän vaimolle.





Pidin myös Kelly Reillyn esittämästä Marysta nyt paljon enemmän, kun nainen pääsi tuomaan esille myös "rennomman" puolensa. Pääpahiksen Moriartyn luonne jäi hieman mysteeriksi, mutta salaperäinen ja uhkaava luonne kuuluukin pahisten olemukseen. Mycroft Holmes oli ihana, pirteä hassuttelija, johon tykästyin heti ensisilmäyksellä. Irenen lyhyt esiintyminen elokuvassa jäi harmittamaan, sillä kyseessä oli yksi suosikkihahmoistani. Sen sijaan, kuten aiemmin mainitsin, mustalaisnainen Madame Simza oli mielestäni ärsyttävä ja turhaan tilaa vievä ihmispatsas tapahtumien laidalla.









Pääpuolin elokuva oli todella hyvä, ja muutamaan otteeseen oli vähällä kyyneleet nousta silmäkulmiin, syke nousta vaarallisiin lukemiin, tikahtua nauruun ja kuolata macarons-leivoksia tai komeaa lääkäriä. Tunnelmaa hiukan latisti sähkökatkoista aiheutuneet valojen syttymiset ja kuvan pimenemiset, mutta onneksi mitään suurempaa ei sattunut.


Kun säveltäjänä on Hans Zimmer, ei musiikista voi tulla muuta kuin todella hyvää, oikeastaan täydellistä. Myös tällä kertaa Zimmer onnistui vangitsemaan tarinan tunnelman musiikkiinsa ja mitäpä elokuva olisikaan ilman sopivaa taustamusiikkia?




Hetken ajan elokuvan loppupuolella ajattelin "voiko tämä tosiaan olla Sherlock Holmesin loppu, ettei enää tulekaan kolmatta elokuvaa, jota odottaa?", sillä kaikki elokuvan tapahtumissa alkoi viitata siihen. Mutta ei saa antaa huijata itseään, ja niinhän juonenkäänteet muuttivatkin tilanteen aivan toiseen suuntaan. Kyseenalaistetaan kaiken loppu siis laittamalla kysymysmerkki "the end" -sanan perään. Uskallan jopa siis alkaa odottamaan muutaman vuoden sisällä ilmestyvää Sherlock Holmes 3:sta.

**** tähteä. Ja varmasti ostan dvd:n!






2 kommenttia:

  1. Mekin käytiin Janin kanssa katsomassa tuo. Henkilökohtaisesti en ihmeemmin tykännyt. Tuli vähän sellainen olo, että ihmiset jauhoivat pitkään samoista asioista, sitten yhtäkkiä tapahtuu kamalasti, sitten taas jauhetaan. Juoni tuntui myös aika kuluneelta. Olen varmasti nähnyt samasta aiheesta jonkun/joitakin muitakin leffoja. Olisivat voineet panostaa siihen enemmän ja jättänet kaiken pienen, tarpeettoman sälän vähemmälle.

    VastaaPoista
  2. mä harkitsin että katsoisin tän leffan vastoin kaikkia periaatteitani ja mielipiteitäni, vain siksi että Noomi Rapace.

    Mutta kiitos sulle, mun ei tarvikaan jos Noomi on siinä ihan robotti :D

    VastaaPoista