tiistai 27. joulukuuta 2011

Joulun aikaa

Joulunajanko pitäisi olla rauhoittumisen aikaa, jolloin arjen murheet ja huolet unohdetaan? Eipä onnistu minulla. Ainakaan tuo rauhoittuminen. Jouluaatosta on kulunut jo 3 päivää, enkä ole vielä ehtinyt edes hengähtää. Nyt, kun joulupäivä sekä tapaninpäivä ovat myös ohitse, ehkä voimme viimein pysähtyä paikoillemme edes siksi aikaa, että ehdin kirjoittaa tämän blogipostauksen.

Aattoaamu alkoi hieman töksähdellen, olin nimittäin vielä edellisenä iltana eksynyt kauneimpien joululaulujen jälkeen juhlimaan, Outin, Tommin ja Peetun kanssa poikien tyhjänä olevaan asuntoon. Aatonaaton pikkujouluissa vedin sisääni (ihmettelen itsekin) kokonaisen punaviinipullon ja päälle kaksi mojitolonkeroa, ja luojan kiitos minä ja Outi saimme autokyydin kotiin keskellä yötä. Heräsinpä siis lauantaina noin puolenpäivän aikoihin ja äidin ja muiden sukulaisten ollessa hautausmaalla kasasin itseni joulukuntoon juomalla glögiä ja katsomassa televisiosta elokuvan Lumiukko.





äidin tekemä piparkakkutalo.



Myös Jasper-pehmonalle oli joulufiiliksissä!



Joka jouluaatto katson Lumiukon televisiosta.








Illan vietimme mummolassa. Paikalla olivat minä ja äitini, mummo ja pappa, nuorin tätini Terhi, äitini isosisko ja hänen miehensä, heidän lapsena eli serkkuni Inka ja Otto, sekä heidän koiransa Lewis. Nyt joukkomme tuntui yllättävän pieneltä, sillä ennen paikalla on ollut myös toiset serkkuni, jotka tänä vuonna olivat Lapissa aaton.

En ymmärrä, miten niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin jouluateriasta voi tehdä niin suunnattoman shown ja kolmannen maailmansodan. Ennen kuin pääsimme pöydän ääreen, eräät saivat riidan aikaiseksi istumapaikoista ja ruokailun alkaessa jokainen yritti omalla tavallaan saada järjestystä aikaiseksi kaaottiseen kinkku- ja laatikko-astioiden heittelyyn. Ja kun kaikki ovat saaneet ruoan eteensä ja kaikki tuntuu olevan hyvin, joku keksii aina aloittaa kinastelun seuraavasta aiheesta. En väitä, ettäkö ruokailu sukulaisten kanssa ei olisi mukavaa, mutta meidän perheen kesken jokin vain tuntuu aina menevän pieleen.

Lisäksi oli hauska seurata vierestä, kun vanhemmat yrittävät turhaan huijata pienempiä serkkujani (13- ja 11-vuotiaita), ja jauhavat edelleen samaa hölynpölyä joulupukista ja piilottelevat lahjapaketteja rappukäytävään oven taakse lasten kääntäessä selkänsä. Eniten hymyilytti kun Otto tuli kuiskaamaan korvaani että oli eräänä päivänä aiemmin löytänyt lahjapaketit makuuhuoneen nurkasta, ja kun Inka nauroi minulle kuinka oli lukenut Terhin Facebookista joulupukin tilaamisesta.














Lopulta joulupukki sitten tuli, ja lahjat jaettiin. Terhi sai tänä vuonna enemmän lahjoja kuin muut, mikä lie syynä. Minulle paketteja kertyi VAIN kuusitoista, nyyh. Paketeista löytyi villasukat, hopeahaarukka ja -veitsi, minun nimeni ja päivämäärä kaiverrettuna varteen (mummolta ja papalta), Cutrinin hiusshampoo, hoitoaine, ja söpössä purkissa ihanantuoksuista hiuslakkaa (Terhiltä), L'Oréalin shampoo, hoitoaine, hiusharja ja suoristin sekä Toblerone-suklaata (kummiltani ja hänen mieheltään) - tässä välissä aloin jo miettiä, onko hiuksissani jotain vikaa kun lahjana tulee niin suuri määrä shampoota, mutta syy taitaa yksinkertaisesti olla se että muutama viikko sitten värjäsin hiukseni punaisiksi, joka tarvitsee tavallista enemmän hoitoa -, vaaleanpunainen pieni mariskooli (serkuilta) ja Rammsteinin levy Made In Germany 1995-2011 (toisilta serkuilta), suklaakonvehti (serkultani Inkalta) ja äidiltäni Dieselin Loverdose-parfyymi, 'Harry Potter suuri velhouskirja', Ben Myersin kirjoittama 'Muse - vastavirtaan'-kirja, suklaakonvehdin, valkoiset pörröiset varrelliset aamutossut, Lumiukko-dvd:n, Gossip Girl 3.tuotantokauden dvd:n, H&M:n lahjakortin 20euroa sekä Ginatricotiin 25euroa. Tuossa on vain pieni osa toivomiani, mutta kaikki ovat silti mieleisiä. Tottakai olen kiitollinen kaikista saamistani lahjoista.

Joulupäivänä menimme Anttolaan kyläilemään sukulaisten luo. Aika tuntui loputtomalta ja joka kerta kun olimme tekemässä lähtöä, joku keksi keittää uudet kahvit ja jäädä vielä "hetkeksi". Kyseisellä tilalla oli myös hevosia, joten niiden kanssa puuhastelu teki ajasta vähemmän pitkäveteisen.






Eilen, tapaninpäivänä, menimme Vatilaan, kummini ja hänen perheensä luo. Siellä aika kului paljon mukavammin, söimme jouluruokaa, ja tapasin pienen ystäväni Hipun, alle vuoden vanhan mittelspitzin, yli kuuden kuukauden tauon jälkeen. Pikkuinen oli kasvanut suunnattomasti, ja yhtä leikkisä, ellei enemmänkin, hän oli kuin ennenkin.

Serkut palasivat Lapista, ja olivat joululahjaksi saaneet uuden Trivial Pursuit-pelin, jota pelasimme illalla myöhään yöhön. Pelissä on myös todella uusia, ihan viime vuosiakin koskevia kysymyksiä, ja paljon viihteeseen ja kirjallisuuteen liittyiviä, joten peli käy minulle melko helpoksi. Ja ainahan sitä oppii paljon uuttakin, siksi pidän paljon Trivial Pursuitin kaltaisista peleistä. Eilen sain kuulla, että jossain päin Turkkia on Batman-niminen kaupunki ja että Tom Cruisen oikea nimi on Thomas Mapother IV! Mielenkiintoista, eikö?

Loppuloman ajan aion ottaa rennosti, illat pelaillessa ja päivät nukkuessa tai kuten tänään, Outin kanssa kirjastoon ja elokuvateatteriin. Joku ilta voisi lähteä baariin, kunhan se ei ole Kharma. Olen tehnyt henkilökohtaisen lupauksen itselleni olla menemättä siihen paikkaan liian usein. Mutta jos tämä viikko menee rauhallisesti, niin viimeistään lauantaina juhlitaan kunnolla. Facebookiin tekemäni "niin moni kuin tästä tykkää..." -päivityksen perusteella joudun uutenvuotena juomaan 38 shottia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti