maanantai 4. heinäkuuta 2011

Then we wished them all a happy birthday, we kissed them all goodnight.

Tänään, 4.heinäkuuta, emme juhlista ainoastaan Yhdyvaltojen itsenäisyyttä, vaan meillä kotona suurempana puheenaiheena on äitini syntymäpäivä. Minun mielestäni syntymäpäivät ovat tärkeä ja juhlimisen arvoinen asia, mutta äitini vihaa vanhenemista. Eihän 41 niin paljon ole?

Sen sijaan, että auttaisin äitiä viime hetken siivouksessa, istun huoneessani kirjoittamassa blogimerkintää ja kuuntelemassa musiikkia, mistä iloinen päivänsankari huomauttaa muutaman minuutin välein. Hyvää syntymäpäivää äiti, lahjana sinulle, saat kuunnella "sitä samaa huutoa" mitä soitan joka päivä uudelleen ja uudelleen. <3

Taidan tosiaan olla maailman surkein tytär. En ole edes lahjaa saanut ostettua. Mutta äitini ei halua mitään, kuin että siivoaisin enemmän ja tuhlaisin vähemmän. Ehkä voisin ollakin hänelle mieliksi ja tehdä näin... Tai sitten vain hankin hänelle jonkin pienen lahjan jälkeen päin?

Tänään heräsin aikaisemmin kuin yhtenäkään toisena kesäloman aamuna tähän mennessä, ja lähdin Outin kanssa asioimaan kaupungille. Veimme koululle tulevan lukuvuoden kurssitarjottimet (minulla tulee olemaan 18 kurssia, joista lähes puolet on kieliä), sekä kävimme kirjastossa. Palautin jo myöhässä olleen kirjan, Matthew Manningin Linkki tuntemattomaan, jota en ehtinyt lukemaan kaikkien "kiireideni" ohella. Samalla lainasin muutaman uuden, Johann Wolfgang von Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset, ystävieni suositteleman Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva ja hyvää lupaavalla nimellä mielenkiintoni herättäneen, Glen Duncanin Minä, Lucifer. Nämä yritän lukea loppuun asti, joten nyt täytyy enää päättää, mistä alottaisin.

Pian kotimme täyttyy meluisista sukulaisista, jotka tulevat sohvallemme katsomaan televisiota (onneksi tänään ei taida tulla urheilua) ja juoruilemaan kaikesta mahdollisesta. Minä piiloudun huoneeseeni, ja katson 10-vuotiaan serkkuni kanssa loppuun eilen aloittamamme Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 1. Tiedättekö tunteen, kun yrittää katsoa elokuvaa, ja toinen kysyy puolen minuutin välein mitä typerämpiä kysymyksiä, eikä malta olla hiljaa ja selvittää itse vastausta katsomalla elokuvaa? Todella ärsyttävää.
Kuolonsyöjät vs. Harry Potter, Harrylla on lasit ja kuolonsyöjät ovat niitä komeita ja pitkiä tyyppejä. Haloo, ei se ole niin vaikeaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti