maanantai 11. heinäkuuta 2011

"Only I can live forever"



Huomenna on "historiallinen" päivä (ainakin meille faneille) ja kauan, kauan odotettu ensi-ilta Harry Potter -elokuvasarjan viimeiseen osaan, Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 2. Itse olen laskenut päiviä tuohon kyseiseen hetkeen, ja sitä odotellessani olen ehtinyt lukea kirjan moneen kertaan, katsoa trailereita kerta toisensa jälkeen (kalastellen sieltä pieniäkin vihjeitä ja vinkkejä tapahtumista, jotka eivät menneet täysin kirjan käsikirjoituksen mukaisesti) ja tänä iltana (oikeastaan myös jo takana olevan päivän ajan), Outin kanssa katsonut sarjan muita elokuvia järjestyksessä. Aloitimme maratonimme 11 tuntia sitten, aamupäivällä, ja tähän mennessä olemme katsoneet elokuvat Viisasten kivi, Salaisuuksien kammio, Azkabanin vanki ja Liekehtivä pikari. Kun olen saanut blogimerkintäni kirjoitettua loppuun, edessämme ovat vielä 5. ja 6. elokuva (Feeniksin kilta ja Puoliverinen prinssi). Huomenna katsomme vielä Kuoleman varjeluksien 1 osan päivällä, ja keskiyön aikoihin suuntaamme Kinolinnaan (minä, Outi, Milla ja Anniina sekä Millan pikkuveli Arttu) ja odotukset korkeina istumme aitiosta varaamille paikoillemme. Ja mitä luultavimmin, ainakin minun osaltani, 2h14minuuttia myöhemmin astumme ulos öiselle kadulle kyyneleet virraten ja katkera äänensävy valittaen, miksi oikea puoli ei voittanut, ja miksi kaikki parhaimmat henkilöt kokivat kovimman kohtalon.


Ollakseni dramaattinen, haluan sanoa muutaman sanan koko HP-universumin kunniaksi. Minä ja muut todelliset fanit (esimerkkinä Milla, joka on minuakin suurempi) olemme suoraan sanoen kasvaneet Harryn ja muiden Tylypahkalaisten mukana, koko tarinan ajan, joten pakostan tämän kaiken päättyessä tulee haikea olo. Sympaattisiin hahmoihin ei ole voinut kirjoja lukiessa ja elokuvia katsoessa olla kiintymättä, joten heidän kuollessaan (varsinkin viimeisessä osassa) tuntuu kuin joku minulle läheinen, oikea henkilö, lähtisi pois.

Joudun nyt sensuroimaan sanojani, sillä Outi (joka ei ole nähnyt/lukenut kolmea viimeistä osaa) istuu vieressäni ja en missään nimessä halua spoilata hänelle yllättäviä juonenkäänteitä ja pilata suuria yllätyksiä. Häntä hiukan "ärsyttääkseni" olen vihjaillut jatkuvasti seuraavaksi maratonissa katsottavamme olevien elokuvien tapahtumista, esim. "voi että on kamalaa, kun Feeniksin killassa kuolee yks ihana tyyppi, kauheen surullista!" ja "tuossa vikassa leffassa tulee aikamoine juonenkäänne, yhestä tyypistä paljastuu iha uusia puolia!". Mutta lyhyesti ja liikaa paljastamatta, melkein jokainen suosikkihahmoistani tulee kuolemaan tai muuten kärsimään, enkä sen takia ole järin innoissani huomisesta elokuva-illastamme. Mutta, kuolevien sankariemme kunniaksi, toivon todella että elokuvantekijät ovat onnistuneet toteuttamaan kohtaukset mahdollisimman täydellisesti, erittäin kovasti odotan (VAROKAA SPOILEREITA) miten Kalkaroksen kuolema on toteutettu, samoin Fredin sekä Bellatrixin, miltä näyttää kun Harry näkee ajatuseulassa Kalkaroksen muistoja ja totuus miehestä paljastuu, miten "Hermione osaa esittää Bellaa" Irveta-kohtauksessa, miten kaikista viimeinen kohtaus (kun jo aikuistuneet nuoret tuovat omia lapsiaan juna-asemalle) on toteutettu sekä Harryn vale-kuolema Tylypahkan taistelussa. Odotan myös kovasti näkeväni rakkaan Siriuksen (todella kova ikävä<3), joka näkyy myös kiduttavan pienen hetken ajan Trailer 2:ssa.



Deathly Hallows part 1 yksi aiempia elokuvia parempi ominaisuus oli kuolonsyöjien esiintyminen yhä useammin. Jos joku ei ole vielä asiaa huomannut, olen Pimeän Lordin suuri fani, ja heikkona pahoihin poikiin. Koska edellisessä osassa oli suhteellisen paljon uusia hyvännäköisiä pahiksia, oletan, että viimeisessä heitä on vieläkin suurempi lauma, joten vaikka loppuratkaisu ei ole minua miellyttävä, ja jos ohjaaja olisi jollain keinolla pilannut elokuvan muuten, niin sentään me luihuis-tytöt saisimme silmänruokaa. - Siitä tulikin mieleeni, miksi yleensäkin elokuvissa pahiksista tehdään rumia tai muuten vastenmielisen näköisiä?
-> Onneksi HP ei ole tehnyt samaa virhettä. Katsokaa nyt esimerkiksi Isä ja Poika Malfoyta, Barty Crouch Junioria, ja kirjassa selvästi vähäteltyä kaappari Scabioria. Severus on vain yksinkertaisen ihana ja Lordi Voldemort can live forever. Sen sanon, vaikka nämä ihanuudet (osa heistä) kuolisi Rowlingin mielestä, faneille he ovat ikuisesti elossa, fanfictionin ja (sairaiden mutta hauskojen) Youtube-fanivideoiden kautta.

Meillä on vielä katsottavanamme kaksi elokuvaa, joten lopetan tämän puheeni tähän. Lupaan ja vannon (itselleni), että keskiviikko-aamuna, heti elokuvan nähtyäni palaan tänne, ja kirjoitan tarkimman ja syväluotaavimman elokuva-arvostelun, jonka minä tai kukaan muu koskaan on maailmassa tehnyt. Ajatuksissani oli myös paljastaa top-lista kuumimmista kuolonsyöjistä, mutta sen ehdin tehdä myöhemmin, kunhan olen tarkistanut, onko huomaamatta jäänyt ketään, joka saattaisi tulla ruudulle vuorokauden päästä Kinolinnan valkokankaalla.


Tämä oli niin suloinen, että se on pakko laittaa tähän pienenä loppukevennyksenä (en siis ole kuvan enkä idean takana, kunnia jollekin toisellehuumorintajuiselle neropatille) :

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti