lauantai 28. toukokuuta 2011

Nyt on perjantai, mä oon kotona taas...

Tuntuu vain niin väärältä istua kiltisti kotona tällaisena alkukesän perjantai-iltana, kun pitäisi olla jossain tuolla nauttimassa nuoruudesta. Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, että viikon päästä olen jo vapaa koulutöistä ja sekä aikaisista aamuherätyksistä, ja että tarkalleen 168 tunnin(=10080 minuutin) olen kaukana kotoa, mitä luultavimmin pyörimässä Mikkeli City Central Parkin, alias Kirkkopuiston, vehreillä nurmilla ystävieni kanssa.

Vielä viikko koulua edessä, ja jopa neljä koetta tekemättä (äidinkieli, italia, biologia, matematiikka). Pyhitän tämän illan opiskelulle, sillä huomenna (luojan kiitos, luulin että olen tulossa tylsäksi) menen tyttöporukkani kanssa uuden Amarillon avajaisiin illalla. Jare&VilleGalle on esiintyjänä, joten tätä en voi jättää välistä. Kaikki myötätuntoni ja suurimmat osanottoni vielä ala-ikäisille ystävilleni. <3

Tänään on ollut todella pitkä ja väsyttävä päivä. Historian kokeen ja äidinkielen lyhyen tunnin jälkeen olin kaupungilla ensin Outin ja Iidan, myöhemmin vain Iidan, ja vielä sen jälkeen Emmin kanssa. Varsinkin Emmin kanssa oli paljon puheenaiheita (juoruilua) ja miettimisen aiheita elämästä ja kummallisista ihmisistä.

Kidutin itseäni koko päivän käyttäen uusia korkokenkiäni, ja jo ensimmäisen päivän jälkeen jalkani tekevät nyt hidasta kuolemaa. Ehkä sittenkin on parempi näin, istua omassa huoneessaan turvassa...

Hankalien kenkieni takia istuimme tänään paljon, varsinkin kauppakeskus Akselin edessä, auringosta nauttien. Siinä paikallaan ollessani, ohikulkijoita tarkkaillessani, huomasin monia mielenkiintoisia kohtauksia ja ihmisiä, joista osa sai kylmiä väreitä ja kauhun puistatuksia aikaan kehossani. Te, jotka asutte Mikkelissä, tai olette täällä käyneet, tiedätte mistä puhun. Te onnekkaat, jotka ette ole kauniissa kotikaupungissamme koskaan vierailleet, pysykää loitolla, omakseni parhaaksenne.

Illalla katsoin Sannan kanssa elokuvan Schindlerin lista, joka yllätti minut täysin ja positiivisella tavalla. Jostain kumman syystä olen saanut päähäni, että kaikki palkintoja voittaneet, yli kolme tuntia pitkät, ja varsinkin tositapahtumiin perustuvat elokuvat ovat pitkäveteisiä. Tylsien elokuvien sietokyky-kynnykseni on hyvin korkealla, olenhan nähnyt Pianistin, mutta olin typerä ja oletin tämän elokuvan olevan samaa kastia.
- Kirjoitan huomenna pidemmän ja yksityiskohtiin pureutuvan arvostelun elokuvasta.



kuva valehtelee, luonnossa kenkien väri on
lähempänä siniharmaata kuin vihreää.
  Aiemmin mainitsemani uudet korkokengät - jotka rinnastan vanhanaikaiseen kidutuslaitteeseen (antakaamme tälle nimeksi "varvasgiljotiini") - on tilattu netin kautta, NetAnttilasta. Vaikkakin kengät ovat kamalan tuntuiset, en voinut palauttaa niitä!





Kenkien hinta on 34,95 euroa,
Materiaali mokkajäljitelmää,
Korkeus 9 cm.

Kengässä on tarrakiinnitys, mikä tuo mieleeni lapsuusaikojen lenkkarit, joita käytettiin silloin, kun ei osattu vielä solmia nauhoja. Mutta onneksi tarrat eivät näy, ainakaan silloin jos pidän housuja, joiden lahkeet peittävät kengän varren.







Kenkien lisäksi tilasin TV-sarja Heroesin neljännen tuotantokauden dvd-boksin... :)


...sekä suklaata,suklaata,suklaata, 23 euron paketillisen Fazerin Jim-suklaapatukoita (70kpl) !

YUM YUM YUM

Ihmeellistä kyllä, kaikkea en ole vielä syönyt.


+ muutaman paidan, jotka eivät todellakaan vastanneet kuvausta tai olleet 20-30 euron arvoisia, joten ne lähetän samantien takaisin sinne mistä tulivat
+ Paon 3. tuotantokauden dvd-boksin, joka oli jo saapuessaan rikki, joka siten kokee saman kohtalon kuin paidat

----
P.S. Kesälomastani ei ehkä sittenkään tule niin tylsä ja arkinen;
on nimittäin hyvin todennäköistä, että lähden 16.kesäkuuta ystäväni kanssa Linkin Parkin konserttiin Kaisaniemeen! Kiitän Outia jo valmiiksi siitä että hän on valmis "katsomaan rumia miehiä ja kuuntelemaan paskaa musiikkia" vuokseni!

i've become so numb
i can't feel you there
become so tired
so much more aware
i'm becoming this
all i want to do
is be more like me
and be less like you

4 kommenttia:

  1. Älä ole pahoillasi puolestani, en usko menettäväni hirveästi ollessani vielä alaikäinen kansallisartistimme tullessa Mikkeliin. :p

    VastaaPoista
  2. No en uskonutkaan sinun itkevän itseäsi uneen tänä yönä, mutta eräs nimeltä mainitsematon ystävämme oli hyvin suruissaan menettäessään kutsun pieniin häihin :--D

    VastaaPoista
  3. Veikkaan, että Sanna? :D Voi ressukkaa, pitää viedä sille kimppu ruusuja, jäätelöä ja nenäliinoja lohdukkeeksi. XD

    VastaaPoista